Kävelyn suunnittelusta

Kävelyreitti on pääosin maanteitä pitkin: 

Nuorgam – Utsjoki – Inari – Ivalo – Saariselkä – Tankavaara – Vuotso – Lokka – Savukoski – Salla – Hautajärvi – Ruka – Kuusamo – Suomussalmi – Hyrynsalmi – Ristijärvi – Vuokatti – Sukeva – Iisalmi – Varpaisjärvi – Nilsiä – Juankoski – Lintulan luostari – Heinävesi – Enonkoski – Savonlinna – Sulkava – Ristiina – Mäntyharju – Jaala – Myrskylä – Porvoo – Kellokoski – Helsinki – Espoo – Tammisaari – Hankoniemi.

Matka on Google-kartalla mitattuna 1863 km.

Hautajärvellä voisin kokeilla käyttää Karhunkierroksen reittiä. Jos se tuntuu soveliaalta, niin sitä voisin jatkaa Konttaiselle asti. Taas jos se osoittautuu turhan hankalaksi, reitillä on useita kohtia, joilta voin helposti siirtyä takaisin maantielle.

Reitin olen valinnut siten, että sen varrella asuvat kaikki sisarukseni, 3 siskoa ja 2 veljeä. Mielenkiintoista nähdä heidän ilmeensä, kun ilmestyn oven taakse!

Kävelyreitti on pohjoisesta etelään, koska näin on helpompi minimoida Lapin hyttyskausi. Kun aloitan Lapista heti lumien sulettua, on ehkä 2 – 4 viikkoa aikaa kävellä ennen kuin hyttyset ilmaantuvat. Jos kävelisin toiseen suuntaan, kävely pitäisi ajoittaa siten, että tulisin Nuorgamiin syyskuun jälkipuoliskolla. Entä jos kävely sujuukin suunniteltua vauhtia hitaammin tai nopeammin? Tähän suuntaan olisi tiedettävä tarkemmin oma kävelyvauhti ja suunnitellusta vauhdista tulisi pitää kiinni.

Kävelyn aikana pyrin pitämään vähintään 3 lepopäivää / 2 viikkoa, rytmitettynä joko 1+1+1 tai 1+2. Päivämatkan voisin ensimmäisen kahden viikon aikana yrittää pitää alle 25 km:ssä. Parissa viikossa luulisi jalkojen tottuvan lisääntyneeseen liikunnan määrään ja sen jälkeen päivämatka voisi olla pidempi. Jos lopun aikaa keskimääräinen päivämatka olisi 30 km, niin tällä vauhdinjaolla 1863 km matkaan minulta menisi 84 päivää – tähän sisältyisi 19 lepopäivää.

Soitin syksyllä Inarin luontokeskukseen ja sieltä kerrottiin, että kyllä toukokuun puolessa välissä yleensä lumet ovat sulaneet. Tämän suhteen vuodet eivät varmaan ole veljiä keskenään. Tänä vuonna Lapissa on erityisen paljon lunta... Odottelen siis lumien sulamista ja seuraan tilannetta kelikameroista.

Matkustan ensin junalla Tampereelta Rovaniemelle ja sieltä bussilla Nuorgamiin. Maaliskuun alussa vielä kuvittelin meneväni yöjunalla, koska melko pian sen saavuttua Rovaniemelle, bussi lähtisi aamupäivällä sopivasti rautatieasemalta. Korona -kauden alettua VR on lopettanut yöjunan ja bussitkaan eivät näytä enää kulkevan ma - pe. Näin ollen menisin Rovaniemelle päiväjunalla, siellä yöpyminen ja lauantaina bussilla Nuorgamiin. Kävely alkaisi sitten sunnuntaiaamuna, luultavasti joko 24.5. tai 31.5.

Aion yöpyä enimmäkseen teltassa, jokamiehenoikeuden sallimissa puitteissa. Matkan varrella on majoitusta tarjoavia palveluita ja varmaankin niitä tulisi käytettyä. Voi olla nautinto päästä välillä nukkumaan sänkyyn lakanoiden väliin! Paljonko korona ja alkukesän ajankohta on sulkenut paikkoja?

Reitillä on myös ravintoloita ja kahviloita. Niissä varmaankin syön aina tilaisuuden tullen, niin tarvitsee vähemmän kantaa ruokaa mukana. Ruokatarvikkeita täydennän aina, kun kauppa sattuu olemaan reitillä. Ruokaa pitäisi kaupasta ostaa sen verran, että se riittää seuraavaan kauppaan asti. Ostettavissa ruokatarvikkeissa voi olla myös pilaantuvia tarvikkeita, mutta vain 1-2 päivän kulutuksen verran. Siinä ajassa ne eivät ehdi muuttumaan syömäkelvottomiksi. Jos kaupasta seuraavaan kauppaan matka on pidempi kuin tuo 1-2 päivää, ylimeneville päiville pitäisi joko ostaa säilykeruokaa tai mukana pitäisi olla kuivattua retkimuonaa. Kuivat ruokatarvikkeet, tuoreet vihannekset ja hedelmät pysyvät syömäkelpoisina pitkään. Pisimmät välit kaupasta kauppaan näyttäisi olevan 140 km luokkaa – mikä on 4-5 päivän kävely. Jos seuraavaan kauppaan saapuminen sattuu viikonlopulle, lienee parasta etukäteen varmistaa sen aukioloajat.

Pelkästään juomavettä kuluu 2-3 litraa päivässä. Tämän lisäksi vettä menee ruuanlaittoon ja kahvinkeittoon pari litraa päivässä. Mukana olisi 5 litran vesikanisteri, jolla mukana kulkisi yhden päivän vesimäärä.

Mistä vesi? Pohjoisessa vaeltaessani olen käyttänyt purojen vettä sellaisenaan enkä kertaakaan ole saanut vatsaani sillä sekaisin. Etelämpänä vesi pitäisi puhdistaa. Retkeilyalan kaupoissa näyttää olevan puhdistimia, joilla saa likaisestakin vedestä kelvollista juomavettä.

Mukana kuljetettavaa tavaraa näyttäisi tulevan melko paljon. Vanhastaan tiedän, että pystyn kantamaan selässä alle 17 kg taakkaa kohtuullisia matkoja. Suuremman painon kanssa olkapäitä pitäisi alkumatkasta lepuuttaa vähän väliä. Ensimmäisellä vaelluksellani (yli 40 v sitten) rinkka painoi 27 kg ja silloin minun piti ensimmäisten päivien aikana ottaa rinkka selästä puolen kilometrin välein.

Vielä viime syksynä ajattelin, että teetän pienen kärryn, jota vetäisin perässä. Minulla oli jo ajatus huonekaluputkesta tehdystä kapeasta kärrystä, jossa olisi kaksi pyörää ja lantiovyöhön kiinnitettävä vetoaisa. Kyselin eräältä kaverilta tietäisikö hän pajaa, joka voisi sellaisen tehdä. Hän oli nähnyt Erä -lehden testissä samaan tarkoitukseen tehtyjä valmiita kärryjä. Otin yhteyttä https://www.radicaldesign.com/ -nimiseen firmaan Hollannissa ja muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen päädyin tilaamaan heidän Cargo walking trailer’in. Ainakin tässä vaiheessa näyttäisi hyvin sopivan tarkoitukseen. Testailen sitä ennen kävelyn aloittamista.

Mukaan otan lähtiessä:

• teltta
• makuualusta ja -pussi
• riippumatto
• vedenpuhdistin + 5 litran kanisteri
• trangia + litra polttoainetta + tulitikkuja
• ruokailuvälineet
• shampoo + pyyhe
• vähän vaihtovaatetta + vaatetta kylmän sään varalle
• sateen kestävä kuoripuku
• lenkkarit + sateen kestävät matalavartiset vaelluskengät
• kuivamuonaa 10-20 päivän varalle, määrä täytyy tarkentaa ennen lähtöä
• suolaa, sokeria, kahvia
• kännykkä + verkkolaturi
• aurinkokennolla varustettu varavirtalähde – täytyy testata ennen lähtöä, riittääkö aurinkokennolla saatu sähkö päivittäiseen kulutukseen
• GPS-kello matkan mittaamiseen
• talous- ja vessapaperia
• pieni ensiapuvarustus
• rasvaa hiertymien ehkäisyyn
• kineesioteippiä
• kynsisakset
• kynä, paperia

Kelit ja lämpötilat voi Lapin osuudella vaihdella paljon. Ei liene poikkeuksellista, että toukokuussa vielä sataa lunta, joka sitten päivän, parin aikana sulaa pois. Siksi otan mukaan lämpimiä vaatekerroksia, että pystyn jatkamaan kävelyä kylmälläkin kelillä. Kesäkuun puolella voin osan vaatteista lähettää postissa kotiin, kun kylmien kelien mahdollisuus on päättynyt.

Kaiken tuon pakkaan Cargo walking trailer’iin. Lisäksi sinne tulee ruokatarvikkeita 3 päivälle – Nuorgamin jälkeen seuraava kauppa näyttäisi olevan Utsjoella.

Kävelypäivinä päiväohjelma voisi olla seuraava:

•  aamiaiseksi kaurapuuro + kahvi, sitten tavarat kasaan
• kävelyä 5 – 8 tuntia, välipalaa varten pysähdys tarvittaessa
• hyvällä säällä voisi kävelyn aikana ottaa lyhyet päiväunet riippumatossa
• teltan pystytys
• ruokailu
• yhteydenpidot ja päivitykset
• vapaata aikaa on ehkä 6 – 10 tuntia
• nukkumaan, unta 8 tuntia

Hyttyset ovat epämiellyttäviä seuralaisia. En luota kemiallisiin hyttyskarkottamiin. Niiden karkottamiseen olen enimmäkseen käyttänyt pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja koivunoksaa. Nyt voisin kokeilla myös päähän laitettavaa verkkohuppua.

Matkan aikana kuvaan päivittäin tunnelmia some:ssa. Tätä varten luon Instagram tilin (nuorgamista_hankoon_jalkaisin) ja Facebook tilin https://m.facebook.com/jalkamies2020/?ref=bookmarks (jalkamies2020).

Kuka? Miksi?

Olen 65-vuotias mies, syksyllä 2019 eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri, Ylä-Savosta kotoisin, asunut viimeiset yli 45 vuotta Tampereen seudulla.

Kuntoilutausta

Lapsena fyysisen kunnon perusta rakentui töiden tekemisestä maatilalla. Ensimmäiselle omaehtoiselle juoksulenkille lähdin vasta 19-vuotiaana tultuani Tampereelle opiskelemaan. Noin 30-vuotiaana menin mukaan porukkaan, joka halusi juosta Jukolan viestin läpi. Siinä yhteydessä liikunnan määrä ja säännöllisyys lisääntyi, kun Jukola oli ohjelmasssa vuosien ajan. Juokseminen minun piti lopettaa 42-vuotiaana, kun sain selittämättömiksi jääneitä niveltulehduksia. Oireita hoidettiin reumalääkityksellä. Nämä vaivat loppuivat ollessani 48-vuotias. Kävin silloin kuntotestissä ja sain tulokseksi 2/5, ”keskimääräistä heikompi”.

Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia  vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.

Miksi kävellä Suomen läpi?

- Mielenkiintoinen haaste

Kävelyllä minulla ei ole huoltojoukkoa, vaan huolto ja varusteet pitää kuljettaa mukana: yöpyminen on teltassa, ruokatarvikkeet repussa, ruuan teen retkikeittimellä ym.

Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?

- Omien rajojen koetteleminen
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?

- Ekologisuus ja kiireetön liikkuminen
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt  60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä. 

- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta. 

Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/  sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.

Ennakko-odotuksia

Kävellessä maisemat vaihtuvat hitaasti. Ympäristöstä näkee paljon paremmin yksityiskohtia kuin auton tai junan ikkunan takaa. Matkalla näen kaunista luontoa, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, käyn paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä.

Haluan, että kävely on mukavaa. Päivämatkat pitäisi sovittaa sellaisiksi, että kävely ei mene suorittamiseksi. Tiedän, että minun pitää taistella sellaista ajatusta vastaan, missä ”tänään teen päivämatkan ennätyksen”.

Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.