Olen 65-vuotias mies, syksyllä 2019 eläkkeelle
jäänyt diplomi-insinööri, Ylä-Savosta kotoisin, asunut viimeiset yli 45 vuotta
Tampereen seudulla.
Kuntoilutausta
Lapsena fyysisen kunnon perusta rakentui töiden
tekemisestä maatilalla. Ensimmäiselle omaehtoiselle juoksulenkille lähdin
vasta 19-vuotiaana tultuani Tampereelle opiskelemaan. Noin 30-vuotiaana menin
mukaan porukkaan, joka halusi juosta Jukolan viestin läpi. Siinä yhteydessä
liikunnan määrä ja säännöllisyys lisääntyi, kun Jukola oli ohjelmasssa vuosien
ajan. Juokseminen minun piti lopettaa 42-vuotiaana, kun sain selittämättömiksi
jääneitä niveltulehduksia. Oireita hoidettiin reumalääkityksellä. Nämä vaivat loppuivat
ollessani 48-vuotias. Kävin silloin kuntotestissä ja sain tulokseksi 2/5,
”keskimääräistä heikompi”.
Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.
Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.
M
- Mielenkiintoinen haaste
Kävelyllä minulla ei ole huoltojoukkoa, vaan huolto ja varusteet pitää kuljettaa mukana: yöpyminen on teltassa, ruokatarvikkeet repussa, ruuan teen retkikeittimellä ym.
Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?
Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?
- Omien rajojen koetteleminen
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?
- Ekologisuus ja kiireetön liikkuminen
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt 60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä.
- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta.
Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/ sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.
Ennakko-odotuksia
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt 60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä.
- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta.
Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/ sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.
Ennakko-odotuksia
Kävellessä maisemat vaihtuvat hitaasti. Ympäristöstä
näkee paljon paremmin yksityiskohtia kuin auton tai junan ikkunan takaa. Matkalla
näen kaunista luontoa, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, käyn paikoissa, joihin
ei muuten tulisi mentyä.
Haluan, että kävely on mukavaa. Päivämatkat
pitäisi sovittaa sellaisiksi, että kävely ei mene suorittamiseksi. Tiedän, että
minun pitää taistella sellaista ajatusta vastaan, missä ”tänään teen
päivämatkan ennätyksen”.
Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.
Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti