Mitä hankaluuksia kävelyn aikana voisi tulla?

Aikaa menee mitä menee. Tämä ei ole kilpailu. Mottona on, että kävelyn pitäisi olla enemmän mukavaa kuin epämukavaa. Pientä vaikeutta pitää sietää, mutta pitkäaikaisia terveyshaittoja ei saa aiheuttaa.

Lunta paljon? Tällä hetkellä (14.5.2020) päälaella lunta on melkein 60 cm ja vähän alempana Inarissa 95 cm. Kelikamerat näyttävät, että tiet ovat lumettomat, mutta muuten maisemassa ei ole lumettomia pälvejä. Täytynee odotella ainakin siihen asti, että lumen alta alkaa maata näkyä. Nyt korona-aikaan bussivuoroja on vähennetty reippaasti, ja tähän asti Matkahuollon sivuilla on ollut tieto, että kesäkuussa busseja ei menisi. Soitin Eskelisen Lapin linjoille ja sieltä sanottiin, että kesäkuussakin bussivuoroja on.

Nyt siis odottelen, että lumet sulavat riittävästi. Lunta ja räntää voi kuitenkin sataa parin ensimmäisen viikon aikana. Kävellessä se ei ole ongelma, kun kuoripuku on päällä ja keho tuottaa lämpöä. Yöpymispaikoilla pitää laittaa riittävästi lämminta vaatetta ylle. Otan mukaan villaisen alusasun, villapaidan, pipon ja paksut hanskat. Ne voi sitten sopivassa kohtaa lähettää postissa kotiin.

Hiertymiä, rakkoja? Tähän ikään mennessä olen kävellyt ja juossut melko paljon eikä rakot tai hiertymät vielä ole vaivanneet. Niihin pitää kuitenkin varautua ja yrittää ehkäistä ennakolta. Mukana on kineesioteippiä, jota laitan sellaisiin kohtiin jalkaan, joissa tuntuu pienintäkin arkuuden tunnetta aamulla, kun laitan kenkiä jalkaan. Mukana on apteekin ”keinoihoa” siltä varalta, että rakko kuitenkin pääsisi syntymään.

Laittamalla päivittäin rasvaa peräaukon ympärille vältän sen, että pakaroiden väliin tulisi kipeitä hiertymiä. Alusvaatteiden pitää istua hyvin ja niiden pitää olla saumattomia.

Yksinäisyys? Kuvittelen kestäväni hyvin yksinoloa. En usko siitä olevan vaivaksi asti. Minulla on kuitenkin kännykkä ja sillä voin seurata maailman uutisia tarvittaessa ja olla yhteydessä perheeseen.

Krampit? Pitkillä juoksumatkoilla minulle on aina tullut kramppeja reisilihaksiin ja juoksun jälkeisenä yönä alemmas jalkoihin. Kuvittelen näiden johtuvan siitä, että hikoan kovasti ja en varmaan ole saanut tarpeeksi nestettä ja suoloja. Kävelyn aikana en usko kramppeja ilmaantuvan, mutta öisin ne saattavat vaivata. Kävelyn aikana pyrin juomaan riittävästi ja saamaan suoloja syömällä esim. suolapähkinöitä.

Kantapään patti? Minulle on molemman kantapään taakse kehittynyt akillesjänteen kiinnittymispisteen viereen rustopatti. Vasemmassa kantapäässä se alkoi kolmisen vuotta sitten vaivata niin paljon, että menin ortopedille ja se operoitiin pois... mutta noin vuodesssa sen tilalle kasvoi vielä laajempi -alainen patti. Sen kanssa olen jotenkuten tullut toimeen, kunhan vain en laita jalkaan kenkää, joka ei ole yhteensopiva patin kanssa. Jos se alkaa vaivata kävelyn alkuvaiheessa, luulisin, että kävelyn keskeyttäminen on jokaisena päivänä mielessä.

Päkiäkipu? Kesällä 2017 lopetin juoksemisen, koska juostessa n. tunnin kohdalla tuli vasemman jalan päkiän alle niin kipeä kohta, että juoksu eikä kävelykään enää luonnistanut. Kipu hävisi vuorokaudessa, mutta ilmaantui uudelleen aina juostessa. Odottelin pari vuotta, että vaiva häipyisi, kunnes viime syksynä menin fysioterapiaan. Siellä tidettiin, että minun vasen ukkovarvas on ”jäykkä”. Sen liikkuvuutta alettiin erilaisin harjottein parantaa ja tuntui, että jo kuukaudessa vaiva poistui. Talven aikana olen kuitenkin ollut laiska tekemään näitä harjoituksia (koska ei ole vaivaa), ja vaiva on palannut lievänä. Tämä on myös potentiaalinen kävelyn keskeyttäjä. Jatkan siis harjotteiden tekemistä ja toivon, että vaiva pysyy lievänä.

Sairastuminen? Flunssan saaminen on epätodennäköistä, koska tapaan muita ihmisiä hyvin harvakseltaan. Minulla on veden puhdistamista varten laite, joka poistaa vedestä kaikki 0,2 um suuremmat otukset, kuten bakteerit.

Sairastumisen varalta mukana on ripulilääkettä ja ibuprofeenia.

Liikenneonnettomuus? Käytän huomioliiviä kävelyn aikana. Kuljen tien vasenta puolta, joten näen väistää autoja, jos ne eivät ole huomanneet minua. Kävellessä en käytä kuulokkeita tms. joten kuulen lähestyvät autot, jos minulla on huomio jossakin muualla kuin liikenteessä.

Varusteen rikkoontuminen? Teltan mukana on korjaussarja, jolla voi sen pieniä vaurioita korjata. Mukaan otan monitoimityökalun, jolla voi yrittää kärryä korjata, jos siihen tulee pientä vikaa. Aina välillä tulen isommalle paikkakunnalle, jossa isompia vaurioita voi yrittää korjata tai hankkia uusia varusteita.

Kestävyyskunto? En usko jaksamisen suhteen tulevan ongelmia. Lepopäiviä olen suunnitellut pitäväni kolme päivää kahdessa viikossa, mutta pidän enemmän, jos se tuntuu tarpeelliselta, tai vähemmän, jos päivän mittaiseen lepoon ei ole tarvetta. Lihashuolto täytyy olla jokaisena kävelypäivänä ohjelmassa.

Kävelyn suunnittelusta

Kävelyreitti on pääosin maanteitä pitkin: 

Nuorgam – Utsjoki – Inari – Ivalo – Saariselkä – Tankavaara – Vuotso – Lokka – Savukoski – Salla – Hautajärvi – Ruka – Kuusamo – Suomussalmi – Hyrynsalmi – Ristijärvi – Vuokatti – Sukeva – Iisalmi – Varpaisjärvi – Nilsiä – Juankoski – Lintulan luostari – Heinävesi – Enonkoski – Savonlinna – Sulkava – Ristiina – Mäntyharju – Jaala – Myrskylä – Porvoo – Kellokoski – Helsinki – Espoo – Tammisaari – Hankoniemi.

Matka on Google-kartalla mitattuna 1863 km.

Hautajärvellä voisin kokeilla käyttää Karhunkierroksen reittiä. Jos se tuntuu soveliaalta, niin sitä voisin jatkaa Konttaiselle asti. Taas jos se osoittautuu turhan hankalaksi, reitillä on useita kohtia, joilta voin helposti siirtyä takaisin maantielle.

Reitin olen valinnut siten, että sen varrella asuvat kaikki sisarukseni, 3 siskoa ja 2 veljeä. Mielenkiintoista nähdä heidän ilmeensä, kun ilmestyn oven taakse!

Kävelyreitti on pohjoisesta etelään, koska näin on helpompi minimoida Lapin hyttyskausi. Kun aloitan Lapista heti lumien sulettua, on ehkä 2 – 4 viikkoa aikaa kävellä ennen kuin hyttyset ilmaantuvat. Jos kävelisin toiseen suuntaan, kävely pitäisi ajoittaa siten, että tulisin Nuorgamiin syyskuun jälkipuoliskolla. Entä jos kävely sujuukin suunniteltua vauhtia hitaammin tai nopeammin? Tähän suuntaan olisi tiedettävä tarkemmin oma kävelyvauhti ja suunnitellusta vauhdista tulisi pitää kiinni.

Kävelyn aikana pyrin pitämään vähintään 3 lepopäivää / 2 viikkoa, rytmitettynä joko 1+1+1 tai 1+2. Päivämatkan voisin ensimmäisen kahden viikon aikana yrittää pitää alle 25 km:ssä. Parissa viikossa luulisi jalkojen tottuvan lisääntyneeseen liikunnan määrään ja sen jälkeen päivämatka voisi olla pidempi. Jos lopun aikaa keskimääräinen päivämatka olisi 30 km, niin tällä vauhdinjaolla 1863 km matkaan minulta menisi 84 päivää – tähän sisältyisi 19 lepopäivää.

Soitin syksyllä Inarin luontokeskukseen ja sieltä kerrottiin, että kyllä toukokuun puolessa välissä yleensä lumet ovat sulaneet. Tämän suhteen vuodet eivät varmaan ole veljiä keskenään. Tänä vuonna Lapissa on erityisen paljon lunta... Odottelen siis lumien sulamista ja seuraan tilannetta kelikameroista.

Matkustan ensin junalla Tampereelta Rovaniemelle ja sieltä bussilla Nuorgamiin. Maaliskuun alussa vielä kuvittelin meneväni yöjunalla, koska melko pian sen saavuttua Rovaniemelle, bussi lähtisi aamupäivällä sopivasti rautatieasemalta. Korona -kauden alettua VR on lopettanut yöjunan ja bussitkaan eivät näytä enää kulkevan ma - pe. Näin ollen menisin Rovaniemelle päiväjunalla, siellä yöpyminen ja lauantaina bussilla Nuorgamiin. Kävely alkaisi sitten sunnuntaiaamuna, luultavasti joko 24.5. tai 31.5.

Aion yöpyä enimmäkseen teltassa, jokamiehenoikeuden sallimissa puitteissa. Matkan varrella on majoitusta tarjoavia palveluita ja varmaankin niitä tulisi käytettyä. Voi olla nautinto päästä välillä nukkumaan sänkyyn lakanoiden väliin! Paljonko korona ja alkukesän ajankohta on sulkenut paikkoja?

Reitillä on myös ravintoloita ja kahviloita. Niissä varmaankin syön aina tilaisuuden tullen, niin tarvitsee vähemmän kantaa ruokaa mukana. Ruokatarvikkeita täydennän aina, kun kauppa sattuu olemaan reitillä. Ruokaa pitäisi kaupasta ostaa sen verran, että se riittää seuraavaan kauppaan asti. Ostettavissa ruokatarvikkeissa voi olla myös pilaantuvia tarvikkeita, mutta vain 1-2 päivän kulutuksen verran. Siinä ajassa ne eivät ehdi muuttumaan syömäkelvottomiksi. Jos kaupasta seuraavaan kauppaan matka on pidempi kuin tuo 1-2 päivää, ylimeneville päiville pitäisi joko ostaa säilykeruokaa tai mukana pitäisi olla kuivattua retkimuonaa. Kuivat ruokatarvikkeet, tuoreet vihannekset ja hedelmät pysyvät syömäkelpoisina pitkään. Pisimmät välit kaupasta kauppaan näyttäisi olevan 140 km luokkaa – mikä on 4-5 päivän kävely. Jos seuraavaan kauppaan saapuminen sattuu viikonlopulle, lienee parasta etukäteen varmistaa sen aukioloajat.

Pelkästään juomavettä kuluu 2-3 litraa päivässä. Tämän lisäksi vettä menee ruuanlaittoon ja kahvinkeittoon pari litraa päivässä. Mukana olisi 5 litran vesikanisteri, jolla mukana kulkisi yhden päivän vesimäärä.

Mistä vesi? Pohjoisessa vaeltaessani olen käyttänyt purojen vettä sellaisenaan enkä kertaakaan ole saanut vatsaani sillä sekaisin. Etelämpänä vesi pitäisi puhdistaa. Retkeilyalan kaupoissa näyttää olevan puhdistimia, joilla saa likaisestakin vedestä kelvollista juomavettä.

Mukana kuljetettavaa tavaraa näyttäisi tulevan melko paljon. Vanhastaan tiedän, että pystyn kantamaan selässä alle 17 kg taakkaa kohtuullisia matkoja. Suuremman painon kanssa olkapäitä pitäisi alkumatkasta lepuuttaa vähän väliä. Ensimmäisellä vaelluksellani (yli 40 v sitten) rinkka painoi 27 kg ja silloin minun piti ensimmäisten päivien aikana ottaa rinkka selästä puolen kilometrin välein.

Vielä viime syksynä ajattelin, että teetän pienen kärryn, jota vetäisin perässä. Minulla oli jo ajatus huonekaluputkesta tehdystä kapeasta kärrystä, jossa olisi kaksi pyörää ja lantiovyöhön kiinnitettävä vetoaisa. Kyselin eräältä kaverilta tietäisikö hän pajaa, joka voisi sellaisen tehdä. Hän oli nähnyt Erä -lehden testissä samaan tarkoitukseen tehtyjä valmiita kärryjä. Otin yhteyttä https://www.radicaldesign.com/ -nimiseen firmaan Hollannissa ja muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen päädyin tilaamaan heidän Cargo walking trailer’in. Ainakin tässä vaiheessa näyttäisi hyvin sopivan tarkoitukseen. Testailen sitä ennen kävelyn aloittamista.

Mukaan otan lähtiessä:

• teltta
• makuualusta ja -pussi
• riippumatto
• vedenpuhdistin + 5 litran kanisteri
• trangia + litra polttoainetta + tulitikkuja
• ruokailuvälineet
• shampoo + pyyhe
• vähän vaihtovaatetta + vaatetta kylmän sään varalle
• sateen kestävä kuoripuku
• lenkkarit + sateen kestävät matalavartiset vaelluskengät
• kuivamuonaa 10-20 päivän varalle, määrä täytyy tarkentaa ennen lähtöä
• suolaa, sokeria, kahvia
• kännykkä + verkkolaturi
• aurinkokennolla varustettu varavirtalähde – täytyy testata ennen lähtöä, riittääkö aurinkokennolla saatu sähkö päivittäiseen kulutukseen
• GPS-kello matkan mittaamiseen
• talous- ja vessapaperia
• pieni ensiapuvarustus
• rasvaa hiertymien ehkäisyyn
• kineesioteippiä
• kynsisakset
• kynä, paperia

Kelit ja lämpötilat voi Lapin osuudella vaihdella paljon. Ei liene poikkeuksellista, että toukokuussa vielä sataa lunta, joka sitten päivän, parin aikana sulaa pois. Siksi otan mukaan lämpimiä vaatekerroksia, että pystyn jatkamaan kävelyä kylmälläkin kelillä. Kesäkuun puolella voin osan vaatteista lähettää postissa kotiin, kun kylmien kelien mahdollisuus on päättynyt.

Kaiken tuon pakkaan Cargo walking trailer’iin. Lisäksi sinne tulee ruokatarvikkeita 3 päivälle – Nuorgamin jälkeen seuraava kauppa näyttäisi olevan Utsjoella.

Kävelypäivinä päiväohjelma voisi olla seuraava:

•  aamiaiseksi kaurapuuro + kahvi, sitten tavarat kasaan
• kävelyä 5 – 8 tuntia, välipalaa varten pysähdys tarvittaessa
• hyvällä säällä voisi kävelyn aikana ottaa lyhyet päiväunet riippumatossa
• teltan pystytys
• ruokailu
• yhteydenpidot ja päivitykset
• vapaata aikaa on ehkä 6 – 10 tuntia
• nukkumaan, unta 8 tuntia

Hyttyset ovat epämiellyttäviä seuralaisia. En luota kemiallisiin hyttyskarkottamiin. Niiden karkottamiseen olen enimmäkseen käyttänyt pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja koivunoksaa. Nyt voisin kokeilla myös päähän laitettavaa verkkohuppua.

Matkan aikana kuvaan päivittäin tunnelmia some:ssa. Tätä varten luon Instagram tilin (nuorgamista_hankoon_jalkaisin) ja Facebook tilin https://m.facebook.com/jalkamies2020/?ref=bookmarks (jalkamies2020).

Kuka? Miksi?

Olen 65-vuotias mies, syksyllä 2019 eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri, Ylä-Savosta kotoisin, asunut viimeiset yli 45 vuotta Tampereen seudulla.

Kuntoilutausta

Lapsena fyysisen kunnon perusta rakentui töiden tekemisestä maatilalla. Ensimmäiselle omaehtoiselle juoksulenkille lähdin vasta 19-vuotiaana tultuani Tampereelle opiskelemaan. Noin 30-vuotiaana menin mukaan porukkaan, joka halusi juosta Jukolan viestin läpi. Siinä yhteydessä liikunnan määrä ja säännöllisyys lisääntyi, kun Jukola oli ohjelmasssa vuosien ajan. Juokseminen minun piti lopettaa 42-vuotiaana, kun sain selittämättömiksi jääneitä niveltulehduksia. Oireita hoidettiin reumalääkityksellä. Nämä vaivat loppuivat ollessani 48-vuotias. Kävin silloin kuntotestissä ja sain tulokseksi 2/5, ”keskimääräistä heikompi”.

Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia  vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.

Miksi kävellä Suomen läpi?

- Mielenkiintoinen haaste

Kävelyllä minulla ei ole huoltojoukkoa, vaan huolto ja varusteet pitää kuljettaa mukana: yöpyminen on teltassa, ruokatarvikkeet repussa, ruuan teen retkikeittimellä ym.

Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?

- Omien rajojen koetteleminen
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?

- Ekologisuus ja kiireetön liikkuminen
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt  60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä. 

- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta. 

Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/  sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.

Ennakko-odotuksia

Kävellessä maisemat vaihtuvat hitaasti. Ympäristöstä näkee paljon paremmin yksityiskohtia kuin auton tai junan ikkunan takaa. Matkalla näen kaunista luontoa, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, käyn paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä.

Haluan, että kävely on mukavaa. Päivämatkat pitäisi sovittaa sellaisiksi, että kävely ei mene suorittamiseksi. Tiedän, että minun pitää taistella sellaista ajatusta vastaan, missä ”tänään teen päivämatkan ennätyksen”.

Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.