Viikko 4

Saldo 626 km, 1/3-osa matkasta tehty. Viikon aikana paikkakunnat Salla, Hautajärvi, Käylä, Ruka ja Kuusamo.

Sallassa yövyin Kairalan Kievarissa, Rukalla hotellissa ja Kuusamossa kaksi yötä hostellissa, muut yöt teltassa.

Kairalan Kievariin asti tulin Savukoskelta sora- ja metsäautoteitä pitkin. Tälle osuudelle sattui tähän asti raskain tieosuus, kun Savukoskelta lähdettyä 7 km kuluttua tulin tieosuudelle, jolla tiekarhu oli levittänyt irtosoran tasaisesti koko tien leveydelle. Tiesin, että soratie loppuu vasta kievarissa, yli 50 km päässä, enkä voinut tietää, pitääkö tässä irtosorassa kulkea koko tuo matka. No onneksi 20 km kuluttua reitti vaihtui metsäautotieksi, jolla soraa ei ollut, eikä ollut myöhemmilläkään osuuksilla.

Edellisellä viikolla oli hyttyset tulleet iltojen ja aamujen ratoksi. Sallan jälkeen kuvuoihin tuli vielä paarmat ja mäkärät. Kävellessä hyttyset eivät juuri kiusaa, mutta kun pysähtyy, niitä ilmestyy heti suuret määrät etsimään sopivaa paikkaa päästä aterialle. Paarmat ovat koko ajan seurana kävelyn aikana. Mäkärät ovat näistä kolmesta lajista ehkä ikävimpiä, kun ne tunkevat silmiin, nenään ja korvakäytäviin ja tuntuu, että kaksi kättä ei riitä niiden hätistelemiseen iholta. Suu kannatta ehdottomasti pitää kiinni. Mäkärät kiusaavat lämpiminä iltoina vesistöjen läheisyydessä.

Sallatunturilla tapasin leiripaikan läheisyydessä kaksi pariskuntaa. Puhuttiin hyttysistä ja niiden karkottmisesta. He uskoivat vakaasti hyttyskarkottimien toimivuuteen ja antoivat minullekin OFF-suihkepullon mukaan kokeiltavaksi. Kokeilin sitä kämmenselkään ja todellakin näytti siltä, että hyttynen ei sen jälkeen jää siihen paikkaan pitkäksi aikaa.

Kahvila Käylässä

Käylän eteläpuolella tulin 5-tielle ja liikenteen määrä kasvoi moninkertaiseksi. Valkoisen reunamaalauksen vasemmalla puolella on vain 5 cm asfalttia ja vähän väliä joudun väistämään autoja viivan vasemmalle puolelle soralle.

Rukalta Kuusamoon valitsin reitin Rukajärven kautta, jotta voisin jonkin matkaa välttyä 5-tien liikenteeltä. Tie olikin kunnostettavana ja jouduin 11 km matkan taas menemään irtokivimurskeella.

Kuusamossa kävin hierojalla. Reidet, pohkeet ja penikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa - ei juuri kipeitä paikkoja. Jalkapohjissa oli arimmat paikat ja hieronta tuntui helpottavan kipua. Täytyy varmaan iltaisin alkaa hieromaan jollakin tavalla niitä.

Vaimo tuli tapaamaan minua Rukalle ja Kuusamoon. Hän vie osan tavaroistani pois ja saan mukana kulkevan tavaran määrää ja painoa vähemmäksi. Hän myös toi hyttystorjuntalaitteen ja kokeilen sitä tulevalla viikolla.

Viikko 3

Ehkä paikallaan huomautus, että viikko tässä tarkoittaa 7 pv ti - ma, koska kävely alkoi ti.

Saldo 468 km, 1/4-osa matkasta tehty. Tälle viikolle osui paikkakunnat Lokka, Tanhua ja Savukoski.

Reitillä tuli ensimmäiset osuudet soratietä, 45 km 4-tieltä Lokalle ja 40 km Tanhualta Savukoskelle ja myös siitä eteenpäin Sallaa kohti. Kaikilla pätkillä oli tiellä paljon irtosoraa oman jalan ja Travelsonin renkaan alla. Kulkeminen on raskaampaa ja vauhti 0,5 km/h hitaampaa. Johtuu varmaan irtosorasta ja siitä, että tien noudattaa maaston muotoja, korkeuseroja on enemmän ja mäet jyrkempiä.

Viikon alkupuolella avasin toisen litran polttoainetta, litralla siis pääsen n. 2 vk.

Päivärytmi on vakiintunut niin, että herään yleensä 6:45, keitän vettä puuroa ja kahvia varten, syön, pesen astiat, laitan teltan kasaan, pakkaan Travelsonin ja jatkan kävelyä. Aamutoimiin menee 2...2,5 tuntia.
Kävelyä on 4...6,5 tuntia ja sen aikana pysähtelen juomaan vettä ja kerran tai pari syömään voileipää välipalana. Päivämatkat ovat olleet 25...35 km, lepopäivänä selvästi lyhempi.

Leiripaikalla ensin teltan pystytys ja tavarat telttaan. Sitten riippumatto puiden väliin ja tunniksi lepäilemään vesipullon ja kännykän kanssa. Sitten ruuanlaitto, syönti ja astioiden pesu. Telttaan pääsen yleensä 19:30...20 maissa. Uutiset katson 20:30 ja asetun nukkumaan viimeistään 21:30. "Tyhjäkäyntiaikaa" on yllättävän vähän.

Tällä viikolla sain tuta räkkä kaudesta, kun keskiviikkoiltana olin jo makuupussissa. Oli tyyntä ja ei ollut tuulen suhinoita. Ulkoa kuului vooouu-ooouu-ooouu... Kun 50 tai 100 hyttystä kokoontuu, niin kuuluu 50 tai 100 ininää. Mutta kun miljoona hyttystä kokoontuu, niin kuuluu tuo ääni. Se tulee varmaan siitä, kun on miljoona äänilähdettä, joiden lähettämä taajuus on melkein sama, niin ei kuulu miljoonaa ininää, vaan matalampaa ääntä, joka nousee ja laskee n. hetzin tahdissa. Muusikot, fyysikot ja insinöörit voivat pohtia ilmiötä tarkemmin.

Viikko 2

Ensimmäiset kuuset ilmestyi maisemaan Saariselän eteläpuolella.

Saldo 292 km. Tälle viikolle osui paikkakunnat Inari, Ivalo, Saariselkä ja Vuotso. Kolmena yönä majoitusliikkeessä lakanoiden välissä, muut yöt teltassa. Hienoa on ollut telttailla, kun hyttysiä ei ole juuri ollenkaan. Päivän päätteeksi voi mennä riippumattoon eikä hyttyset häiritse, jos vaikka nukahtaa. Nyt (15.6.) niitä jo muutamia inisee ympärillä.
Ei ongelmia kävelyn suhteen. Liikenteen määrä on selvästi lisääntynyt, nyt joudun vähän väliä siirtymään valkoisen reunaviivan vasemmalle puolelle, kun autoja tulee yhtä aikaa edestä ja takaa. Huomenna pääsen pois 4-tieltä, joten tämä asia helpottuu vähäksi aikaa.
Tienvarsiroskat mietitytti minua edellisellä viikolla. Sen suhteen tuli ajatus:
- Matkailuautossa on 4 henkilöä. Kaksi heistä jää autosta ja he alkavat kerätä roskia tien varresta, toinen tien toista reunaa. Auto ajaa eteenpäin esim. 2 km, se jää tienvarteen ja autossa olleet kaksi henkilöä alkavat kerätä roskia autosta eteenpäin. Hetken päästä ensimmäinen kaksikko saapuu autolle roskapussiensa kanssa, he siirtävät autoa 2 km ja jatkavat keräämistä autosta eteenpäin.
- Tarvitaan siis 4 vapaaehtoista ja matkailuauto. Luulisi vapaaehtoisia löytyvän. Luulisi sponsoreita löytyvän kustannusten kattamiseen, joita syntyy autosta, polttoaineesta ja ruokailusta.
- Päivässä voisi tulla hyvinkin 20...30 km puhdasta tienvartta. Ja roskien kerääminen on kuin lomaa, jos siihen ottaa oikeanlaisen asenteen.

Viikko 1

Tenojoki

Tulin Rovaniemeltä Nuorgamiin ma 1.6. ja olin yötä Lomakeskuksen mökissä. Kävely alkoi ti 2.6.
Viikon aikana oli kuumaa ja kylmää, poutaa ja sadetta. Ei kuitenkaan räntää eikä lunta.
Varusteet toimii ja Travelson kantaa enimmän osan taakasta. Alussa pidin ohuita sukkia ja ainakin kahtena päivänä kantapään patti alkoi tuntua. Myöhemmin käytin paksumpaa sukkaa ja se toimii paremmin. Koko ajan kantapäiden ihon suojana on ollut kineesioteipit.
Olen mennyt aika hyvin ennakkovauhtiarvion mukaan, viikossa matkaa tuli 145 km, Inari on alle 30 km päässä.
Maisemat ovat todella kauniita ja kävelyvauhdilla niitä ehtii ihastella ja ottaa valokuvia. Puroja on paljon näin lumien sulamisen aikaan.
Olen päivän aikana googlen karttaa ja maastokarttaa käyttäen päätellyt seuraavan leiriytymispaikan: tulisi sopiva päivämatka, onko paikka riittävän tasaista teltalle, onko vettä riittävän lähellä... Tämä on ollut tarpeen, koska välillä on pitkiä osuuksia, joissa leiriytyminen olisi hankalaa: suo tai jytkkä rinne tien molemmin puolin.
Jätin kellon kotiin ihan tarkoituksella. Nyt kun päivät ovat samanlaisia, en enää tiedä, monesko päivä tai mikä viikonpäivä on, jos en katso sitä kännykästä. En ole kuunnellut musiikkia enkä radiota. Televisiosta olen katsonut pelkästään puoli-9 uutiset.
Etukäteen kuvittelin, että päivässä pitäisi paljon tappaa aikaa. Ei tarvitse! Vapaapäivinä on muutamia tunteja, jolloin ei ole mitään tekemistä. Osasyy tähän on se, että uni maittaa: olen nukkunut vähintään 9,5 h, kerran 12 h.
Kävelyn aikana päähän tulee ajatus ja kohta se vaihtuu toiseen. En ole ajatellut mitään suurta tai syvällistä... paitsi pari päivää Utsjoelta lähdön jälkeen oli tien varrella joku roskakasa ja sen jälkeen rupesin näkemään tienvarsiroskat. Jatkan tästä seuraavalla viikolla.

Mitä hankaluuksia kävelyn aikana voisi tulla?

Aikaa menee mitä menee. Tämä ei ole kilpailu. Mottona on, että kävelyn pitäisi olla enemmän mukavaa kuin epämukavaa. Pientä vaikeutta pitää sietää, mutta pitkäaikaisia terveyshaittoja ei saa aiheuttaa.

Lunta paljon? Tällä hetkellä (14.5.2020) päälaella lunta on melkein 60 cm ja vähän alempana Inarissa 95 cm. Kelikamerat näyttävät, että tiet ovat lumettomat, mutta muuten maisemassa ei ole lumettomia pälvejä. Täytynee odotella ainakin siihen asti, että lumen alta alkaa maata näkyä. Nyt korona-aikaan bussivuoroja on vähennetty reippaasti, ja tähän asti Matkahuollon sivuilla on ollut tieto, että kesäkuussa busseja ei menisi. Soitin Eskelisen Lapin linjoille ja sieltä sanottiin, että kesäkuussakin bussivuoroja on.

Nyt siis odottelen, että lumet sulavat riittävästi. Lunta ja räntää voi kuitenkin sataa parin ensimmäisen viikon aikana. Kävellessä se ei ole ongelma, kun kuoripuku on päällä ja keho tuottaa lämpöä. Yöpymispaikoilla pitää laittaa riittävästi lämminta vaatetta ylle. Otan mukaan villaisen alusasun, villapaidan, pipon ja paksut hanskat. Ne voi sitten sopivassa kohtaa lähettää postissa kotiin.

Hiertymiä, rakkoja? Tähän ikään mennessä olen kävellyt ja juossut melko paljon eikä rakot tai hiertymät vielä ole vaivanneet. Niihin pitää kuitenkin varautua ja yrittää ehkäistä ennakolta. Mukana on kineesioteippiä, jota laitan sellaisiin kohtiin jalkaan, joissa tuntuu pienintäkin arkuuden tunnetta aamulla, kun laitan kenkiä jalkaan. Mukana on apteekin ”keinoihoa” siltä varalta, että rakko kuitenkin pääsisi syntymään.

Laittamalla päivittäin rasvaa peräaukon ympärille vältän sen, että pakaroiden väliin tulisi kipeitä hiertymiä. Alusvaatteiden pitää istua hyvin ja niiden pitää olla saumattomia.

Yksinäisyys? Kuvittelen kestäväni hyvin yksinoloa. En usko siitä olevan vaivaksi asti. Minulla on kuitenkin kännykkä ja sillä voin seurata maailman uutisia tarvittaessa ja olla yhteydessä perheeseen.

Krampit? Pitkillä juoksumatkoilla minulle on aina tullut kramppeja reisilihaksiin ja juoksun jälkeisenä yönä alemmas jalkoihin. Kuvittelen näiden johtuvan siitä, että hikoan kovasti ja en varmaan ole saanut tarpeeksi nestettä ja suoloja. Kävelyn aikana en usko kramppeja ilmaantuvan, mutta öisin ne saattavat vaivata. Kävelyn aikana pyrin juomaan riittävästi ja saamaan suoloja syömällä esim. suolapähkinöitä.

Kantapään patti? Minulle on molemman kantapään taakse kehittynyt akillesjänteen kiinnittymispisteen viereen rustopatti. Vasemmassa kantapäässä se alkoi kolmisen vuotta sitten vaivata niin paljon, että menin ortopedille ja se operoitiin pois... mutta noin vuodesssa sen tilalle kasvoi vielä laajempi -alainen patti. Sen kanssa olen jotenkuten tullut toimeen, kunhan vain en laita jalkaan kenkää, joka ei ole yhteensopiva patin kanssa. Jos se alkaa vaivata kävelyn alkuvaiheessa, luulisin, että kävelyn keskeyttäminen on jokaisena päivänä mielessä.

Päkiäkipu? Kesällä 2017 lopetin juoksemisen, koska juostessa n. tunnin kohdalla tuli vasemman jalan päkiän alle niin kipeä kohta, että juoksu eikä kävelykään enää luonnistanut. Kipu hävisi vuorokaudessa, mutta ilmaantui uudelleen aina juostessa. Odottelin pari vuotta, että vaiva häipyisi, kunnes viime syksynä menin fysioterapiaan. Siellä tidettiin, että minun vasen ukkovarvas on ”jäykkä”. Sen liikkuvuutta alettiin erilaisin harjottein parantaa ja tuntui, että jo kuukaudessa vaiva poistui. Talven aikana olen kuitenkin ollut laiska tekemään näitä harjoituksia (koska ei ole vaivaa), ja vaiva on palannut lievänä. Tämä on myös potentiaalinen kävelyn keskeyttäjä. Jatkan siis harjotteiden tekemistä ja toivon, että vaiva pysyy lievänä.

Sairastuminen? Flunssan saaminen on epätodennäköistä, koska tapaan muita ihmisiä hyvin harvakseltaan. Minulla on veden puhdistamista varten laite, joka poistaa vedestä kaikki 0,2 um suuremmat otukset, kuten bakteerit.

Sairastumisen varalta mukana on ripulilääkettä ja ibuprofeenia.

Liikenneonnettomuus? Käytän huomioliiviä kävelyn aikana. Kuljen tien vasenta puolta, joten näen väistää autoja, jos ne eivät ole huomanneet minua. Kävellessä en käytä kuulokkeita tms. joten kuulen lähestyvät autot, jos minulla on huomio jossakin muualla kuin liikenteessä.

Varusteen rikkoontuminen? Teltan mukana on korjaussarja, jolla voi sen pieniä vaurioita korjata. Mukaan otan monitoimityökalun, jolla voi yrittää kärryä korjata, jos siihen tulee pientä vikaa. Aina välillä tulen isommalle paikkakunnalle, jossa isompia vaurioita voi yrittää korjata tai hankkia uusia varusteita.

Kestävyyskunto? En usko jaksamisen suhteen tulevan ongelmia. Lepopäiviä olen suunnitellut pitäväni kolme päivää kahdessa viikossa, mutta pidän enemmän, jos se tuntuu tarpeelliselta, tai vähemmän, jos päivän mittaiseen lepoon ei ole tarvetta. Lihashuolto täytyy olla jokaisena kävelypäivänä ohjelmassa.

Kävelyn suunnittelusta

Kävelyreitti on pääosin maanteitä pitkin: 

Nuorgam – Utsjoki – Inari – Ivalo – Saariselkä – Tankavaara – Vuotso – Lokka – Savukoski – Salla – Hautajärvi – Ruka – Kuusamo – Suomussalmi – Hyrynsalmi – Ristijärvi – Vuokatti – Sukeva – Iisalmi – Varpaisjärvi – Nilsiä – Juankoski – Lintulan luostari – Heinävesi – Enonkoski – Savonlinna – Sulkava – Ristiina – Mäntyharju – Jaala – Myrskylä – Porvoo – Kellokoski – Helsinki – Espoo – Tammisaari – Hankoniemi.

Matka on Google-kartalla mitattuna 1863 km.

Hautajärvellä voisin kokeilla käyttää Karhunkierroksen reittiä. Jos se tuntuu soveliaalta, niin sitä voisin jatkaa Konttaiselle asti. Taas jos se osoittautuu turhan hankalaksi, reitillä on useita kohtia, joilta voin helposti siirtyä takaisin maantielle.

Reitin olen valinnut siten, että sen varrella asuvat kaikki sisarukseni, 3 siskoa ja 2 veljeä. Mielenkiintoista nähdä heidän ilmeensä, kun ilmestyn oven taakse!

Kävelyreitti on pohjoisesta etelään, koska näin on helpompi minimoida Lapin hyttyskausi. Kun aloitan Lapista heti lumien sulettua, on ehkä 2 – 4 viikkoa aikaa kävellä ennen kuin hyttyset ilmaantuvat. Jos kävelisin toiseen suuntaan, kävely pitäisi ajoittaa siten, että tulisin Nuorgamiin syyskuun jälkipuoliskolla. Entä jos kävely sujuukin suunniteltua vauhtia hitaammin tai nopeammin? Tähän suuntaan olisi tiedettävä tarkemmin oma kävelyvauhti ja suunnitellusta vauhdista tulisi pitää kiinni.

Kävelyn aikana pyrin pitämään vähintään 3 lepopäivää / 2 viikkoa, rytmitettynä joko 1+1+1 tai 1+2. Päivämatkan voisin ensimmäisen kahden viikon aikana yrittää pitää alle 25 km:ssä. Parissa viikossa luulisi jalkojen tottuvan lisääntyneeseen liikunnan määrään ja sen jälkeen päivämatka voisi olla pidempi. Jos lopun aikaa keskimääräinen päivämatka olisi 30 km, niin tällä vauhdinjaolla 1863 km matkaan minulta menisi 84 päivää – tähän sisältyisi 19 lepopäivää.

Soitin syksyllä Inarin luontokeskukseen ja sieltä kerrottiin, että kyllä toukokuun puolessa välissä yleensä lumet ovat sulaneet. Tämän suhteen vuodet eivät varmaan ole veljiä keskenään. Tänä vuonna Lapissa on erityisen paljon lunta... Odottelen siis lumien sulamista ja seuraan tilannetta kelikameroista.

Matkustan ensin junalla Tampereelta Rovaniemelle ja sieltä bussilla Nuorgamiin. Maaliskuun alussa vielä kuvittelin meneväni yöjunalla, koska melko pian sen saavuttua Rovaniemelle, bussi lähtisi aamupäivällä sopivasti rautatieasemalta. Korona -kauden alettua VR on lopettanut yöjunan ja bussitkaan eivät näytä enää kulkevan ma - pe. Näin ollen menisin Rovaniemelle päiväjunalla, siellä yöpyminen ja lauantaina bussilla Nuorgamiin. Kävely alkaisi sitten sunnuntaiaamuna, luultavasti joko 24.5. tai 31.5.

Aion yöpyä enimmäkseen teltassa, jokamiehenoikeuden sallimissa puitteissa. Matkan varrella on majoitusta tarjoavia palveluita ja varmaankin niitä tulisi käytettyä. Voi olla nautinto päästä välillä nukkumaan sänkyyn lakanoiden väliin! Paljonko korona ja alkukesän ajankohta on sulkenut paikkoja?

Reitillä on myös ravintoloita ja kahviloita. Niissä varmaankin syön aina tilaisuuden tullen, niin tarvitsee vähemmän kantaa ruokaa mukana. Ruokatarvikkeita täydennän aina, kun kauppa sattuu olemaan reitillä. Ruokaa pitäisi kaupasta ostaa sen verran, että se riittää seuraavaan kauppaan asti. Ostettavissa ruokatarvikkeissa voi olla myös pilaantuvia tarvikkeita, mutta vain 1-2 päivän kulutuksen verran. Siinä ajassa ne eivät ehdi muuttumaan syömäkelvottomiksi. Jos kaupasta seuraavaan kauppaan matka on pidempi kuin tuo 1-2 päivää, ylimeneville päiville pitäisi joko ostaa säilykeruokaa tai mukana pitäisi olla kuivattua retkimuonaa. Kuivat ruokatarvikkeet, tuoreet vihannekset ja hedelmät pysyvät syömäkelpoisina pitkään. Pisimmät välit kaupasta kauppaan näyttäisi olevan 140 km luokkaa – mikä on 4-5 päivän kävely. Jos seuraavaan kauppaan saapuminen sattuu viikonlopulle, lienee parasta etukäteen varmistaa sen aukioloajat.

Pelkästään juomavettä kuluu 2-3 litraa päivässä. Tämän lisäksi vettä menee ruuanlaittoon ja kahvinkeittoon pari litraa päivässä. Mukana olisi 5 litran vesikanisteri, jolla mukana kulkisi yhden päivän vesimäärä.

Mistä vesi? Pohjoisessa vaeltaessani olen käyttänyt purojen vettä sellaisenaan enkä kertaakaan ole saanut vatsaani sillä sekaisin. Etelämpänä vesi pitäisi puhdistaa. Retkeilyalan kaupoissa näyttää olevan puhdistimia, joilla saa likaisestakin vedestä kelvollista juomavettä.

Mukana kuljetettavaa tavaraa näyttäisi tulevan melko paljon. Vanhastaan tiedän, että pystyn kantamaan selässä alle 17 kg taakkaa kohtuullisia matkoja. Suuremman painon kanssa olkapäitä pitäisi alkumatkasta lepuuttaa vähän väliä. Ensimmäisellä vaelluksellani (yli 40 v sitten) rinkka painoi 27 kg ja silloin minun piti ensimmäisten päivien aikana ottaa rinkka selästä puolen kilometrin välein.

Vielä viime syksynä ajattelin, että teetän pienen kärryn, jota vetäisin perässä. Minulla oli jo ajatus huonekaluputkesta tehdystä kapeasta kärrystä, jossa olisi kaksi pyörää ja lantiovyöhön kiinnitettävä vetoaisa. Kyselin eräältä kaverilta tietäisikö hän pajaa, joka voisi sellaisen tehdä. Hän oli nähnyt Erä -lehden testissä samaan tarkoitukseen tehtyjä valmiita kärryjä. Otin yhteyttä https://www.radicaldesign.com/ -nimiseen firmaan Hollannissa ja muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen päädyin tilaamaan heidän Cargo walking trailer’in. Ainakin tässä vaiheessa näyttäisi hyvin sopivan tarkoitukseen. Testailen sitä ennen kävelyn aloittamista.

Mukaan otan lähtiessä:

• teltta
• makuualusta ja -pussi
• riippumatto
• vedenpuhdistin + 5 litran kanisteri
• trangia + litra polttoainetta + tulitikkuja
• ruokailuvälineet
• shampoo + pyyhe
• vähän vaihtovaatetta + vaatetta kylmän sään varalle
• sateen kestävä kuoripuku
• lenkkarit + sateen kestävät matalavartiset vaelluskengät
• kuivamuonaa 10-20 päivän varalle, määrä täytyy tarkentaa ennen lähtöä
• suolaa, sokeria, kahvia
• kännykkä + verkkolaturi
• aurinkokennolla varustettu varavirtalähde – täytyy testata ennen lähtöä, riittääkö aurinkokennolla saatu sähkö päivittäiseen kulutukseen
• GPS-kello matkan mittaamiseen
• talous- ja vessapaperia
• pieni ensiapuvarustus
• rasvaa hiertymien ehkäisyyn
• kineesioteippiä
• kynsisakset
• kynä, paperia

Kelit ja lämpötilat voi Lapin osuudella vaihdella paljon. Ei liene poikkeuksellista, että toukokuussa vielä sataa lunta, joka sitten päivän, parin aikana sulaa pois. Siksi otan mukaan lämpimiä vaatekerroksia, että pystyn jatkamaan kävelyä kylmälläkin kelillä. Kesäkuun puolella voin osan vaatteista lähettää postissa kotiin, kun kylmien kelien mahdollisuus on päättynyt.

Kaiken tuon pakkaan Cargo walking trailer’iin. Lisäksi sinne tulee ruokatarvikkeita 3 päivälle – Nuorgamin jälkeen seuraava kauppa näyttäisi olevan Utsjoella.

Kävelypäivinä päiväohjelma voisi olla seuraava:

•  aamiaiseksi kaurapuuro + kahvi, sitten tavarat kasaan
• kävelyä 5 – 8 tuntia, välipalaa varten pysähdys tarvittaessa
• hyvällä säällä voisi kävelyn aikana ottaa lyhyet päiväunet riippumatossa
• teltan pystytys
• ruokailu
• yhteydenpidot ja päivitykset
• vapaata aikaa on ehkä 6 – 10 tuntia
• nukkumaan, unta 8 tuntia

Hyttyset ovat epämiellyttäviä seuralaisia. En luota kemiallisiin hyttyskarkottamiin. Niiden karkottamiseen olen enimmäkseen käyttänyt pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja koivunoksaa. Nyt voisin kokeilla myös päähän laitettavaa verkkohuppua.

Matkan aikana kuvaan päivittäin tunnelmia some:ssa. Tätä varten luon Instagram tilin (nuorgamista_hankoon_jalkaisin) ja Facebook tilin https://m.facebook.com/jalkamies2020/?ref=bookmarks (jalkamies2020).

Kuka? Miksi?

Olen 65-vuotias mies, syksyllä 2019 eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri, Ylä-Savosta kotoisin, asunut viimeiset yli 45 vuotta Tampereen seudulla.

Kuntoilutausta

Lapsena fyysisen kunnon perusta rakentui töiden tekemisestä maatilalla. Ensimmäiselle omaehtoiselle juoksulenkille lähdin vasta 19-vuotiaana tultuani Tampereelle opiskelemaan. Noin 30-vuotiaana menin mukaan porukkaan, joka halusi juosta Jukolan viestin läpi. Siinä yhteydessä liikunnan määrä ja säännöllisyys lisääntyi, kun Jukola oli ohjelmasssa vuosien ajan. Juokseminen minun piti lopettaa 42-vuotiaana, kun sain selittämättömiksi jääneitä niveltulehduksia. Oireita hoidettiin reumalääkityksellä. Nämä vaivat loppuivat ollessani 48-vuotias. Kävin silloin kuntotestissä ja sain tulokseksi 2/5, ”keskimääräistä heikompi”.

Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia  vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.

Miksi kävellä Suomen läpi?

- Mielenkiintoinen haaste

Kävelyllä minulla ei ole huoltojoukkoa, vaan huolto ja varusteet pitää kuljettaa mukana: yöpyminen on teltassa, ruokatarvikkeet repussa, ruuan teen retkikeittimellä ym.

Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?

- Omien rajojen koetteleminen
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?

- Ekologisuus ja kiireetön liikkuminen
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt  60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä. 

- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta. 

Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/  sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.

Ennakko-odotuksia

Kävellessä maisemat vaihtuvat hitaasti. Ympäristöstä näkee paljon paremmin yksityiskohtia kuin auton tai junan ikkunan takaa. Matkalla näen kaunista luontoa, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, käyn paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä.

Haluan, että kävely on mukavaa. Päivämatkat pitäisi sovittaa sellaisiksi, että kävely ei mene suorittamiseksi. Tiedän, että minun pitää taistella sellaista ajatusta vastaan, missä ”tänään teen päivämatkan ennätyksen”.

Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.