Viikko 8

Saldo 1291 km. Jakson aikana paikat Karvio, Heinävesi, Enonkoski ja Savonlinna. 70% matkasta takana.

Tiistaina pystytin Heinävedellä telttaa lähelle tietä. Läheisen talon isäntäväki kutsui syömään iltapalaa ja tarjosivat mahdollisuutta yöpyä sisätiloissa - illalla oli alkanut tulla ukkoskuuroja. Otin tarjouksen mielihyvin vastaan. Aamulla minulle oli vielä tehty aamiainen valmiiksi. Kiitokset Anu-Liisalle ja Raimolle.

Seuraava päivä oli sadepäivä ja elättelin toiveita, että pääsen yöpymään Sapun entiselle kansakoululle. Paikka oli kuitenkin kiinni, mutta sain luvan telttailla pihassa.

Sapusta kävelin Hanhivirran lossin lähelle ja vietin yön teltassa ja ulkona satoi.

Enonkoskella on seuraava sisarukseni, isosisko Leena. Tulin sinne lyhyen kävelyn päätteeksi ja lepäilin vielä seuraavan päivän. Saunassa pääsin vastalla roimimaan kutinoita kehosta pois, niitä oli erityisesti vyötäröllä ja nilkoissa. Kiitoksia Leena ja Seppo.

Savonlinnassa pääsin yöpymään Marjatan ja Karin kotona. Marjatta on syntyisin Enonkoskelta ja Seppo kysyi, ottaisivatko he kävelijän vastaan. Heille päästyä minua odotti tuore lihakeitto, letut, mustikkapiirakka ja paljon muuta. Ja aamulla oli kaurapuuro ja kahvit jo tehty, kun heräsin. Kiitoksia Marjatta ja Kari.

Naapuri Pirkkalasta tulee mukaan kävelemään Savonlinnassa. Kävellään yhdessä Sulkavan kautta Mikkeliin pieniä teitä pitkin. Nyt on seuraavaksi viikoksi matkaseuraa.

Viikko 7

Saldo 1153 km. Tällä viikolla paikat Hernejärvi (Iisalmi), Varpaisjärvi, Nilsiä, Juankoski, Tuusniemi ja Lintulan luostari (Heinävesi). Viikon aikana tuli 60% reitistä täyteen.

Nyt suunvuoro Travelsonille.

"Lopultakin minä saan sanoa sanottavani ja sitähän on kertynyt.

Eniten minua harmittaa, kun Jalkamies ottaa kaiken kunnian tästä reissusta. Työtä on kuitenkin tehty tasatahtia, tuo Jalkamies vetää ylämäet ja minä työnnän alamäet - aivan kuten ennen lähtöä sovittiin. Ja minun selässä on vielä nämä tavarat! Saisi kokeeksi ottaa kaikki nämä kantamukset selkäänsä ja antaa minun mennä edellä – tietäisi sitten miten raskasta on kantaa joka ikinen päivä kaikki tuo paino selässään, eikä sitä ole vähän. Oliko pakko ottaa noin paljon tavaraa mukaan!

Toinen harmituksen paikka on, kun Jalkamies kiroili minulle syyttä suotta: Se laittoi huomioliivin minun aisalle. Minä kyllä varoitin sitä, että se liivi on vain toisesta hihasta aisassa ja helma roikkuu maassa. Niinhän siinä sitten kävi, että helma meni minun renkaan alle ja liivi repeytyi. Minä olen herrasmies, tai oikeammin -2-pyöräinen, enkä kiroile, mutta Jalkamieheltä pääsi useampi paha sana. Ja syytti minua koko jupakasta! Sain kauan muistutella sitä, että itse sen liivin siihen aisalle laittoi. Uskoi se lopulta, mutta anteeksi ei ole vieläkään pyytänyt.

Kolmas harmituksen paikka on nuo soratiet. Jalkamies on sanonut, että minä muka ilosta hypin, kun päästään soratielle. Kattia kanssa! Hyppisi varmaan itsekin joka kerta, kun lyö varpaansa kiveen - mutta veikkaanpa, että ei ilosta.

Kaikenlaisia ilmoja on matkan aikana pidellyt. Välillä on ollut niin kuumaa, että vaseliini kiehuu laakereissa - kuten meillä 2-pyöräisillä on tapana sanoa. Mieluisin keli minulle olisi 10,2 C, pilvipouta.

Nuo harmitukset on nyt jääneet, kun on tullut parempaa ajateltavaa. Minä taidan olla rakastunut! Se tapahtui, kun oltiin lähdetty Suomussalmelta ja oltiin nousemassa pitkää ylämäkeä. Sieltä tuli vastaan Hän. Miten sulavasti Hän liikkui! Mitkä muodot! Mitkä käppyräsarvien kaaret edessä! Ja kaarien nokassa aidot Shimanot! Ja niin kaunis nimikin, Bianchi! Huomasin Hänet jo kaukaa. Minulta oli pudota suojatulpat aisojen päästä, kun Hän vauhdilla kiiti meitä kohti.

Oi kun olisi voinut renkaallani edes hipaista Hänen rengasta – ja tarkoitan tätä ihan platonisessa mielessä. Hänellä oli ilmatäytteiset Michelinit, minä sain tehtaalta tällaiset puhkeamattomat. Olisipa minullakin ilmatäytteiset. – Ehkä tarkemmin ajateltuna näin on parempi. Jalkamies ei kuitenkaan olisi ottanut mukaan vararengasta ja kauhistuttaa ajatella, että se olisi sitten vetänyt minua tyhjällä renkaalla seuraavalle korjaamolle. Mitä olisi käynyt minun vanteille silloin!

Hieno matka tämä on ollut Jalkamiehen kanssa. Yksin olisi ollut varmasti paljon tylsempää. Nyt, kun matkan loppu jo häämöttää, täytyy alkaa miettimään, minne seuraavaksi."

Viikko 6

Saldo 1003 km. Toista miljoonaa metriä nyt kävelty, myös matkan puoliväli ylittyi tällä 7 päivän jaksolla. Ristijärven jälkeen Kontiomäki, Kajaani, Sukeva ja Iisalmi. Jätin reitiltä koukkauksen Vuokattiin tekemättä ja näin reitti lyheni reilun 20 km.

Tällä viikolla opin, että Kontiomäki todellakin on mäki.

Puolivälin ylitys on mieltä kohentava saavutus, koska matkaa usein ajattelen kahtena rinnakkain olevana pylväänä: toisessa on kuljettu matka ja toisessa edessä oleva matka. Puolivälin jälkeen tuo ensin mainittu on korkeampi ja ero kasvaa koko ajan.

Suomi on pitkä maa. Olen kotoisin Iisalmesta ja siellä käydessä aina tuntuu, että sinne on pitkä matka Tampereen alueelta. Mutta tällä kävelyreitillä täytyy puoliväli ylittää ennen Iisalmea.

Kävelyreitin varrella on kaikki minun 5 sisarustani. Iisalmessa on heistä ensimmäinen, veljeni Aarne. Vietin siellä yhden lepopäivän ja pääsin täyttämään energiavarastojani. Kiitokset Aarnelle ja Raijalle.

Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että oli puuduttava viikko. Johtuuko se siitä, että koko viikko oli 5-tietä ja sillä oli tällä osuudella melko paljon liikennettä? Vai alkaako jalat väsymään - Aarnelle tullessa reisissä ja pohkeissa oli jäykkyyttä? Lepopäivän jälleen meno tuntui taas kevyemmältä.

Viikko 5

Saldo 840 km ja yli miljoona askelta tätä taivalta tehty. Puolimatka tulee ensi viikolla.

Tälle 7-päivän jaksolle tuli lähtö Kuusamosta, Piispajärvi, Suomussalmi, Hyrynsalmi ja Ristijärvi. Heti jakson aluksi tuli 24 h kestänyt sade, jolloin teltta piti illalla koota ja aamulla purkaa sateessa. Yllätyksenä tuli, että minun reppu ei olekaan sateenpitävä, vaan kaikki tavarat, jotka eivät olleet pusseissa, kastuivat. Jatkossa olen pitänyt reppuakin Travelsonin sadesuojan alla. Sadetta on riittänyt jokaiselle päivälle. Mutta sadekin on parempi kuin helle.

Hyttyset vähenivät radikaalisti sateen jälkeen. Olen ihmetellyt (tyytyväisenä), mikä ne hävitti. Kylmyys? Sade? Vai kuoliko ensimmäinen sukupolvi nyt vanhuuteen?

Uusia kasveja on tällä viikolla tullut, esim. isot lupiiniesiintymät alkoi Suomussalmelta. Tai mesiangervoa on nyt paljon.

Monet tuntuvat kyselevän, miten pää kestää. Vaikeaa voisi ehkä olla, jos päällimmäisenä ajatuksena koko ajan olisi, montako päivää vielä on Hankoon. Tätä pyrin olemaan ajattelematta. Tavoite on aina lähempänä: Missä olen 4...7 päivän kuluttua? Mitä välietappeja sinne mennessä on? Missä on seuraava kauppa? Ravintola? Kahvila? Minne asti kävelen tänään? Kauanko vielä kävelen seuraavaan 5 km välein pidettävään taukopaikkaan? Yritän pitää huomion yleensäkin enemmän ympäristön havannoimisessa kuin ajan tai matkan mittaamisessa - gps-ranneke hoitaa sen.

Usein kävellessä muistuu mieleen jokin laulu tai iskelmä - näen suopursun --> Suopursu kukkii, tai horsman --> Rentun ruusu - ja tämä jää korvamatona soimaan päähän. Tuon madon poistamisessa menee sitten aikaa ja yht'äkkiä huomaan jo tulleeni päivän leiriytymispaikalle.