Tällä viikolla opin, että Kontiomäki todellakin on mäki.
Puolivälin ylitys on mieltä kohentava saavutus, koska matkaa usein ajattelen kahtena rinnakkain olevana pylväänä: toisessa on kuljettu matka ja toisessa edessä oleva matka. Puolivälin jälkeen tuo ensin mainittu on korkeampi ja ero kasvaa koko ajan.
Suomi on pitkä maa. Olen kotoisin Iisalmesta ja siellä käydessä aina tuntuu, että sinne on pitkä matka Tampereen alueelta. Mutta tällä kävelyreitillä täytyy puoliväli ylittää ennen Iisalmea.
Kävelyreitin varrella on kaikki minun 5 sisarustani. Iisalmessa on heistä ensimmäinen, veljeni Aarne. Vietin siellä yhden lepopäivän ja pääsin täyttämään energiavarastojani. Kiitokset Aarnelle ja Raijalle.
Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että oli puuduttava viikko. Johtuuko se siitä, että koko viikko oli 5-tietä ja sillä oli tällä osuudella melko paljon liikennettä? Vai alkaako jalat väsymään - Aarnelle tullessa reisissä ja pohkeissa oli jäykkyyttä? Lepopäivän jälleen meno tuntui taas kevyemmältä.
Terve Hannu!
VastaaPoistaTässä Matti ja Esko, Päiväkummusta.
Onneksi olkoon, olet jo puolimatkan ylittänyt. Nythän se matka vasta alkaakin lyhenemään.
Tsemppiä loppupuoliskolle!
Voisin kuvitella, että kun matkalla on ollut noinkin kauan, siitä on tullut se normaali olotila ja sen lähestyessä loppuaan toivoisi sen vielä jatkuvan.
VastaaPoista