Nyt suunvuoro Travelsonille.
"Lopultakin minä saan sanoa sanottavani ja sitähän on kertynyt.
Eniten minua harmittaa, kun Jalkamies ottaa kaiken kunnian tästä reissusta. Työtä on kuitenkin tehty tasatahtia, tuo Jalkamies vetää ylämäet ja minä työnnän alamäet - aivan kuten ennen lähtöä sovittiin. Ja minun selässä on vielä nämä tavarat! Saisi kokeeksi ottaa kaikki nämä kantamukset selkäänsä ja antaa minun mennä edellä – tietäisi sitten miten raskasta on kantaa joka ikinen päivä kaikki tuo paino selässään, eikä sitä ole vähän. Oliko pakko ottaa noin paljon tavaraa mukaan!
Toinen harmituksen paikka on, kun Jalkamies kiroili minulle syyttä suotta: Se laittoi huomioliivin minun aisalle. Minä kyllä varoitin sitä, että se liivi on vain toisesta hihasta aisassa ja helma roikkuu maassa. Niinhän siinä sitten kävi, että helma meni minun renkaan alle ja liivi repeytyi. Minä olen herrasmies, tai oikeammin -2-pyöräinen, enkä kiroile, mutta Jalkamieheltä pääsi useampi paha sana. Ja syytti minua koko jupakasta! Sain kauan muistutella sitä, että itse sen liivin siihen aisalle laittoi. Uskoi se lopulta, mutta anteeksi ei ole vieläkään pyytänyt.
Kolmas harmituksen paikka on nuo soratiet. Jalkamies on sanonut, että minä muka ilosta hypin, kun päästään soratielle. Kattia kanssa! Hyppisi varmaan itsekin joka kerta, kun lyö varpaansa kiveen - mutta veikkaanpa, että ei ilosta.
Kaikenlaisia ilmoja on matkan aikana pidellyt. Välillä on ollut niin kuumaa, että vaseliini kiehuu laakereissa - kuten meillä 2-pyöräisillä on tapana sanoa. Mieluisin keli minulle olisi 10,2 C, pilvipouta.
Nuo harmitukset on nyt jääneet, kun on tullut parempaa ajateltavaa. Minä taidan olla rakastunut! Se tapahtui, kun oltiin lähdetty Suomussalmelta ja oltiin nousemassa pitkää ylämäkeä. Sieltä tuli vastaan Hän. Miten sulavasti Hän liikkui! Mitkä muodot! Mitkä käppyräsarvien kaaret edessä! Ja kaarien nokassa aidot Shimanot! Ja niin kaunis nimikin, Bianchi! Huomasin Hänet jo kaukaa. Minulta oli pudota suojatulpat aisojen päästä, kun Hän vauhdilla kiiti meitä kohti.
Oi kun olisi voinut renkaallani edes hipaista Hänen rengasta – ja tarkoitan tätä ihan platonisessa mielessä. Hänellä oli ilmatäytteiset Michelinit, minä sain tehtaalta tällaiset puhkeamattomat. Olisipa minullakin ilmatäytteiset. – Ehkä tarkemmin ajateltuna näin on parempi. Jalkamies ei kuitenkaan olisi ottanut mukaan vararengasta ja kauhistuttaa ajatella, että se olisi sitten vetänyt minua tyhjällä renkaalla seuraavalle korjaamolle. Mitä olisi käynyt minun vanteille silloin!
Hieno matka tämä on ollut Jalkamiehen kanssa. Yksin olisi ollut varmasti paljon tylsempää. Nyt, kun matkan loppu jo häämöttää, täytyy alkaa miettimään, minne seuraavaksi."
"Lopultakin minä saan sanoa sanottavani ja sitähän on kertynyt.
Eniten minua harmittaa, kun Jalkamies ottaa kaiken kunnian tästä reissusta. Työtä on kuitenkin tehty tasatahtia, tuo Jalkamies vetää ylämäet ja minä työnnän alamäet - aivan kuten ennen lähtöä sovittiin. Ja minun selässä on vielä nämä tavarat! Saisi kokeeksi ottaa kaikki nämä kantamukset selkäänsä ja antaa minun mennä edellä – tietäisi sitten miten raskasta on kantaa joka ikinen päivä kaikki tuo paino selässään, eikä sitä ole vähän. Oliko pakko ottaa noin paljon tavaraa mukaan!
Toinen harmituksen paikka on, kun Jalkamies kiroili minulle syyttä suotta: Se laittoi huomioliivin minun aisalle. Minä kyllä varoitin sitä, että se liivi on vain toisesta hihasta aisassa ja helma roikkuu maassa. Niinhän siinä sitten kävi, että helma meni minun renkaan alle ja liivi repeytyi. Minä olen herrasmies, tai oikeammin -2-pyöräinen, enkä kiroile, mutta Jalkamieheltä pääsi useampi paha sana. Ja syytti minua koko jupakasta! Sain kauan muistutella sitä, että itse sen liivin siihen aisalle laittoi. Uskoi se lopulta, mutta anteeksi ei ole vieläkään pyytänyt.
Kolmas harmituksen paikka on nuo soratiet. Jalkamies on sanonut, että minä muka ilosta hypin, kun päästään soratielle. Kattia kanssa! Hyppisi varmaan itsekin joka kerta, kun lyö varpaansa kiveen - mutta veikkaanpa, että ei ilosta.
Kaikenlaisia ilmoja on matkan aikana pidellyt. Välillä on ollut niin kuumaa, että vaseliini kiehuu laakereissa - kuten meillä 2-pyöräisillä on tapana sanoa. Mieluisin keli minulle olisi 10,2 C, pilvipouta.
Nuo harmitukset on nyt jääneet, kun on tullut parempaa ajateltavaa. Minä taidan olla rakastunut! Se tapahtui, kun oltiin lähdetty Suomussalmelta ja oltiin nousemassa pitkää ylämäkeä. Sieltä tuli vastaan Hän. Miten sulavasti Hän liikkui! Mitkä muodot! Mitkä käppyräsarvien kaaret edessä! Ja kaarien nokassa aidot Shimanot! Ja niin kaunis nimikin, Bianchi! Huomasin Hänet jo kaukaa. Minulta oli pudota suojatulpat aisojen päästä, kun Hän vauhdilla kiiti meitä kohti.
Oi kun olisi voinut renkaallani edes hipaista Hänen rengasta – ja tarkoitan tätä ihan platonisessa mielessä. Hänellä oli ilmatäytteiset Michelinit, minä sain tehtaalta tällaiset puhkeamattomat. Olisipa minullakin ilmatäytteiset. – Ehkä tarkemmin ajateltuna näin on parempi. Jalkamies ei kuitenkaan olisi ottanut mukaan vararengasta ja kauhistuttaa ajatella, että se olisi sitten vetänyt minua tyhjällä renkaalla seuraavalle korjaamolle. Mitä olisi käynyt minun vanteille silloin!
Hieno matka tämä on ollut Jalkamiehen kanssa. Yksin olisi ollut varmasti paljon tylsempää. Nyt, kun matkan loppu jo häämöttää, täytyy alkaa miettimään, minne seuraavaksi."
Tosi hauskaa sanailua. Pitkä matka koettelee parisuhdetta :-)
VastaaPoistaSavolainen kaksijalkainen ja hollantilainen kaksipyöräinen reissaavat yhdessä. Matka on edennyt upeasti kommunikointivaikeuksista huolimatta. Pikkupulmia on ollut, mutta joustavat tyypit eivät niihin juutu. Taivalllus vaan jatkuu...
VastaaPoista