Jalkamies lehdissä

Ristiinassa yövyin hotelli Heimarissa. Heimarin emäntä kysyi, saisiko ottaa yhteyttä paikallislehden toimittajaan ja ilmiantaa minut. Suostuin ja kohta toimittaja tuli haastattelemaan. Pian tämän jälkeen soittoja tuli muistakin lehdistä. Lehtijuttuja kertyi seitsämän, kuuteen eri lehteen.

Laitan tähän kuvina artikkelit, joita kävelystä on tehty.

1. Ristiinalainen (Ristiina) to 6.8.2020

2. Pitäjänuutiset (Mäntyharju/Pertunmaa) to 6.8.2020

3. Länsi-Savo (Mikkeli) to 6.8.2020

4. Aamulehti ti 11.8.2020

5. Pirkkalainen (Pirkkala) ke 12.8.2020

6. Etelä-Uusimaa (Hanko) to 27.8.2020

7. Aamulehti la 22.8.2020

Tekisinkö jotain toisin?

 

Kävely sujui paljolti ennakko-odotusten ja -suunnitelman mukaan. Varusteet toimivat ja mukana oli kaikki tarvittava. Mitään kävelyä estävää ongelmaa ei koko matkan aikana tullut. Etukäteen eniten arvelutti vasemmassa kantapäässä oleva patti ja päkiän alla oleva kipukohta. Mutta kumpikaan ei aiheuttanut isompaa ongelmaa kävelyn aikana. Kantapäissä käytin ennaltaehkäisynä kineesioteippiä muutaman viikon ajan joka päivä ja sitten vähitellen enemmän satunnaisesti.

Kävelyreitti muuttui matkan aikana hieman:

-        Hautajärveltä en lähtenyt yrittämään, miten Travelson toimisi Karhunkierroksella. Minulle oli tullut selväksi jo Hautajärvelle tultaessa, että Travelson on tehty suht’ tasaisia alustoja varten. Painopiste on ylhäällä, minkä vuoksi se pyrkii kaatumaan, kun toisen pyörän alle osuu isompi epätasaisuus alustassa. Tiesin entuudestaan, että Karhunkierroksen poluilla on paikoitellen paljon kiviä ja puitten juuria.

-        Ristijärveltä oikaisin reittiä kohti Iisalmea Kajaanin kautta. Vuokatin lenkki oli alkujaan reitillä siksi, että näin välttäisin kulkemista 5-tiellä. Liikennettä 5-tiellä oli kuiitenkin ihan kohtuullisesti. Ja lisäksi houkutti päästä Iisalmeen n. yhtä päivää aikaisemmin. Vaikuttiko tähän myös ”puutuminen”, kuten tunnetta olen viikkokirjoituksessa kuvannut?

-        Espoosta Tammisaareen päätin mennä Lohjan kautta, enkä suorempaa reittiä. Tästä tuli n. yksi päivä lisää. Lohjalla asuu vanhimman siskoni tytär, jonka sylikummi olen.

Kävelemään olisin voinut lähteä muutamaa päivää aikaisemmin, ehkä 4-5 päivää, ja näin kävellä hieman pidempään ilman hyttysten seuraa. Nyt odottelin, että kelikameroissa alkaa näkyä isoja pälviä lumessa ja lähdin matkaan seuraavan viikon alussa. Toteutuneella ajoituksella säästyin hyttysiltä reilun kaksi viikkoa, lähtemällä aikaisemmin tämä aika olisi ollut ehkä vajaa kolme viikkoa.

Olin hankkinut kuivamuonaa 14 annosta. Mukaani Nuorgamiin otin 10 annosta ja vaimo toi Kuusamoon loput 4 annosta. Nyt ajattelen, että kuivamuonaa oli ihan turha kantaa mukana – ehkä pari annosta olisi riittänyt varalle. Kaupasta voi ostaa ruoka-aineita seuraavaan kauppaan asti ja näin toimimalla mukana tulisi paremmin minimoitua mukana kulkevan tavaran määrä.

Tyypillinen lämmin ateria: tonnikalaa + jotain hiilihydraattipitoista

Kävelyn edetessä kaikki ”turha” karsuitui pois: lähtiessä mukaan otin sokeria – en ostanut sitä lisää; leivät rupesin syömään ilman levitettä tai muita lisukkeita; kaupasta ostin hedelmiä, jogurttia, vihanneksia vain määrän, jonka pystyn sinä päivänä syömään; jätin termoskahvit kävelyn tauoilla pois ja join pelkkää vettä pelkkien leipien kanssa.

Muovinen retkilusikka-haarukka katkesi joskus ennen Enonkoskea. Minun piti vuolla puusta lusikan tapainen, että sain syötyä. Tulin tällä toimeen muutaman päivän ajan, kunnes sain metalliset välineet.

Ostin huomioliivin, joka on tyköistuva ja edestä&hartioista tuulenpitävä. Liivin materiaali aiheuttaa kuitenkin sen, että iholta haihtuva kosteus kondensoituu liivin sisäpinnalle. Tämän epämukavuuden takia liivi ei monestikaan ollut päällä, vaan roikkui Travelsonin aisalla.

Lämpimiä vaatteita en tarvinnut, koska kävelyn aikana kelit olivat suht’ lämpimät. Ne oli kuitenkin hyvä olla varmuuden vuoksi mukana, kesäkuussa olisi hyvin voinut olla kylmiä öitä tai räntäsadetta.

Hyttysten kanssa olin ajatellut selviäväni parhaiten pitkillä vaatteilla. Sallassa eräs pariskunta antoi minulle suihkepullon hyttyskarkotetta. Kokeilin sitä ja varmaankin se vähensi hyttysten intoa tulla iholle – varmaa todistetta minulla ei ole. Sitten Kuusamoon vaimo toi pienen butaanikaasulla toimivan hyttyskarkottimen. Otin sen vastahakoisesti mukaan. Kokeilin ja se tuntui toimivan. Laite tuottaa ilmeisesti jonkinlaista hyttysmyrkkyä, koskapa kuolleita hyttysiä alkoi ilmaantua laitteen ollessa päällä. Käytin siis tätä laitetta muutaman viikon ajan, kunnes etelämpänä hyttysiä oli niin vähän, että en vaivautunut ottamaan laitetta esille.

Tuo edellä lueteltu ei muuta lopputuntumaa, että kävely meni odotusten mukaisesti. Ja sitä, että kannatti lähteä kävelemään Suomen läpi. Lähtisinkö tekemään saman, jos minulla olisi tämä kokemus tiedossa? Lähtisin!

Kävelyn analyysiä

 Reitin pituus on mukana olleen gps:n mittaamana 1890 km.

Kävelyyn meni 79 päivää. Tänä aikana oli 6 täyslepopäivää, jolloin matka ei edistynyt lainkaan. Kävelylepopäiviä oli 12, joina kävelymatka oli 7...19 km.

Keskimääräinen päivämatka 23,9 km/pv.

Paino tippui 4,3 kg, lähtöpaino 94,2 kg, paino 4 pv kävelyn päättymisen jälkeen 89,9 kg.

Seuraavassa diagrammissa on kaksi asiaa:

   1. Päivittäinen kävelymatka on sinisinä palkkeina

  2. Oranssi käyrä esittää, paljonko olen edellä tai jäljessä tasaisesta kävelyvauhdista (23,9 km/pv). Kutsun tätä seuraavassa jättämäksi. Jos olisin kävellyt jokaisena päivänä 23,9 km, oranssi käyrä olisi suora viiva vasemmalta oikealle. Lepopäivät näkyy jättämän jyrkkänä tippumisena alaspäin.

Käyrästä näkee, että

• Kahden ensimmäisen viikon aikana jättämä tasaiseen vauhtiin lisääntyy 40 kilometriin. Etukäteen olin ajatellut, että tämän ajan pidän jarrua päällä ja rajoitan kävelypäivän pituudeksi <25 km. Lepopäivinä sitten jättämä kasvaa.
• Kaksi seuraavaa viikkoa Vuotsosta Kuusamoon jättämä pysyy samana, eli olen mennyt keskimäärin n. 24 km/pv
• Kuusamosta Iisalmeen jättämä pienenee ja menee jopa positiiviselle puolelle. Olen siis kulkenut pari viikkoa selvästi nopeammin kuin 24 km/pv. Iisalmea lähestyttäessä kävely alkoi puuduttaa ja se tunne tuli varmaankin tästä.
• Iisalmesta Mäntyharjulle käyrä laskee alaspäin, eli jättämä lisääntyy. Vauhti on siis ollut hitaampaa kuin 24 km/pv. Iisalmessa sovin itseni kanssa, että kiirettä ei ole. Käyrästä ilmenee myös, että 28.7. alkavalla viikolla näyttää lepopäivä jääneen pitämättä.
• Mäntyharjun jälkeen käyrä nousee, eli olen loppumatkan pariksi viikoksi lisännyt päivämatkojen pituutta ja jättänyt lepopäiviä vähemmälle.

Päivämatkat jakautuvat seuraavasti:

 

Kuvaa luetaan niin, että ensimmäinen palkkki kertoo, monenako päivänä kävelymatka on ollut 0...5 km, toinen palkki, monenako 5...10 km, jne.

Viikko 12, maalissa!

 Saldo 1890 km. Viimeisellä viikolla ainoastaan kaksi päivää, ti ja ke, paikat Tammisaari ja Hanko.

Vaimo tuli Tammisaareen tapaamaan minua. Yövyimme kaupunginhotellissa ja aamulla pääsin aikaisin jatkamaan kohti Hankoa kevyellä Travelsonilla, kun mukana oli vain päivän vesi ja eväät.

Minulla oli tiedossa, että Hankoon tulee muutama henkilö vastaanottamaan minua maaliin. Maaliksi olin sopinut Tulliniemen rannan, koska se on googlen kartassa ja siksi osuisimme samaan paikkaan. Matkan aikana sovittiin, että maalintuloaika olisi klo 17:15, siihen kaikki ehtisivät paikalle.

Hankoon tullessa totesin, että minulla on puoli tuntia aikaa käydä kahvilla ennen kuin jatkan Tulliniemeen. Kahvilan pitäjä oli päivän aikana kuullut kävelijästä ja tunnisti minut. Kahvilta lähdettyäni minut pysäytti kaksi miestä, jotka olivat lukeneet Aamulehden jutun kävelystä. Tulin siksi 5 min myöhässä Tulliniemeen.

Minulle tuli yllätyksenä, että maaliin oli järjestetty oikein hulabaloot, toistakymmentä ihmistä, ilmapalloja, serpentiiniä, kuohujuoman roisketta...

Maalinauhan ylitys Tulliniemessä

Onnittelut vaimolta

Maaliintuloseremonioiden jälkeen kävin meressä pulahtamassa ja pesemässä päivän hiet pois.

Lopuksi peseytyminen Itämeressä

Sitten hotelliin suihkuun, vaihtamaan vaatteet ja syömään. Valitsin listalta lammasta, kun tonnikalaa ei ollut tarjolla.

Päivän päätteeksi pääsin Suomen mantereen eteläisimpään saunaan. Vaimon entinen kollega, joka viettää kesät Hangossa, oli järjestänyt saunan meille. Hieno paikka ja oli hieno ilta, kun pimeän tultua taivas oli selkeä.

Iltahämärässä Suomen mantereen eteläisin sauna

Viikko 11

Saldo 1834 km. Viikon aikana paikat Porvoo, Pornainen, Kellokoski (Tuusula), Roihuvuori (Helsinki), Soukka (Espoo), Kirkkonummi, Lohja ja Karjaa (Raasepori).

Porvoosta lähdin Esko-veljen luota kohti Kellokoskea Toini-siskon luo. Matkalla yövyin Pornaisissa erään talon pihassa, kun ensin olin kysynyt luvan. Pornaisista lähdettyä alkoi matkan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vatsavaiva. Onneksi oli runsaasti metsäisiä tieosuuksia kävelijän helpotukseksi. Illalla olin syönyt purkillisen hernekeittoa. Sitä en varmaankaan kuumentanut kiehumapisteeseen asti.

Kellokoskella sisko oli tehnyt keittoa ja makaronilaatikkoa. Vatsa tuli täyteen. Lopun laatikosta sain vielä evääksi seuraavana päivänä.

Kellokoskelta Roihuvuoreen tuli 39 km, mikä on kävelyn pisin päivämatka. Siellä asuu viides sisarukseni, Ritva-sisko. Roihuvuoressakin oli pantu pötyä pöytään ja oli neljä muuta sukulaishenkilöä tullut kuulemaan kävelytarinoita.

Seuraava etappi oli Espoossa asuva poikani, Kimmo. Sinne menin Helsingin keskustan läpi. Tuomiokirkon edustalla oli joku häppening ja myyntipöytiä. Eräs pariskunta tunnisti minut Aamulehden jutun perusteella ja tuli juttelemaan.

Espoosta olikin vaikea päästä ulos, koska rakennustyömaita oli väsätty googlen antaman reitin varrelle.

Lohjan otin ylimääräisenä etappina, siellä asuu kummityttöni Eija, kumppaninsa Tanjan kanssa. Lisämatkaa tästä tuli päivän verran. Eijalla saunoimme Taiston kanssa. (Taisto on kissa.) Tanja kyseli Karjaa-kontakteiltaan hyviä telttapaikkoja sieltä. Oivallinen paikka tarjoutui Tanjan työkaverin talon pihalta. Sielläkin pääsin saunaan, tällä kertaa yksin.

   Kävelytie Kontulassa, Roihuvuoreen n. 5 km

     Traktoriura matkalla Lohjasta Karjaalle

Matkalla Roihuvuoreen ja matkalla Karjaalle google tiesi hyviä kävelyreittejä metsien, peltojen ja puistojen läpi. Välillä itse rupesin epäilemään reittiä, mutta kun polku tms. oli peruskartassakin, niin jatkoin g-ohjeitten mukaan. Jossakin Keravalla/Vantaalla google olisi halunnut minun siirtyvän vanhalle Lahden tielle. Peruskartasta kuitenkin näytti olevan polkureittiä eteenkin päin. Menin polkuja ja jonkin ajan kuluttua google osasi jatkaa.

Viimeiselle viikolle jää enää ti ja ke. Kävelyn pituudeksi näyttäisi tulevan 1890 km. Ei mitään suurempia vaivoja, päänsärkyä ollut nyt vain kerran. Oikean jalan jalkapöytä ei oikuttele, kun käytän nilkkaan asti nousevaa vaelluskenkää ja pidän nauhat löysällä. Mahtavaa päästä perille!

viikko 10

Saldo 1631 km, paikkakunnat Iitti, Jaala, Artjärvi, Myrskylä ja Porvoo. Porvoossa Esko-veli oli polkupyörällä vastassa ja yövyin hänen kotona.

                Aamupala Myrskylässä

Matkan aikana ensimmäiset päänsärky oli varmaan joskus puolimatkan vaiheilla. Nyt on särkyjä ollut tiheämmin. Se alkaa aamuyöstä ja on pahimmillaan aamulla herätessä. Yleensä se hellittää aamupalan syönnin jälkeen, kun olen ottanut särkylääkettä.

Alussa ajattelin, että minulle on palannut kahviriippuvuus, josta pääsin eroon kymmenisen vuotta sitten. Oireet ovat hyvin samanlaiset. Rupesin nyt pitämään huolen, että juon kahvia sekä aamulla että illalla. Säryt eivät kuitenkaan loppuneet, joten kyse on jostain muusta.

Seuraava kysymys on, että onko kyseessä nestevajaus elimistössä. Juon kyllä paljon vettä, mutta saanko tarpeeksi suoloja? Pelkkä vesihän poistaa nestettä kehosta. Rupesin sitten pitämään huolen, että samalla, kun juon vettä, otan myös suolaa. Tämäkään ei ole särkyjä poistanut. Olen nyt ymmällä, mistä on kyse. Pitäisikö suolaa olla enemmän vai otanko sitä liikaa?

Päänsärky voisi johtua myös hartiajännityksestä?

Toinen lisääntynyt vaiva on oikean jalan jalkapöydässä. Ensimmäisen kerran se vaivasi Kajaanin jälkeen ja silloin kuvittelin sen johtuvan NB-lenkkareista, koska vaiva ilmeni niitä käytettäessä. Nyt parin viime viikon aikana oikean jalan nauha on pitänyt jättää löyhälle kaikilla kengillä. Ehkäpä jalkapöydän päällä oleva kalvo on tulehtunut?

Matkan loppu on lähellä ja kovasti alan odottaa kävelyn päättymistä.

Viikko 9

Saldo 1460 km. Viikon aikana paikkakunnat Savonlinna, Sulkava, Juva, Mikkeli, Ristiina ja Mäntyharju. Tänä aikana ¾ -osa matkasta täyttyi.

Naapuri Pirkkalasta, Nikolai, liittyi seuraan Savonlinnassa. Hän oli pakannut retkitarvikkeet polkupyörän selkään, ajanut autolla Mikkeliin ja tuli sieltä linja-autolla Savonlinnaan. Olin bussipysäkillä vastassa, kävimme ABC:llä syömässä, ostoksilla ja kävelimme siitä Vuohimäen leirintäalueelle.

Matkalla Sulkavaan veljenpoika Saku otti yhteyttä, että he ovat lähistöllä mökkeilemässä. Ilmoitin mitä reittiä etenemme ja kohta he tulivat meitä vastaan matkallaan kaupaan. Sakun poika Tuomas ihmetteli, miten minä jaksan kävellä Suomen läpi. Näytin hänelle muutaman askeleen.

Olin katsonut etukäteen reittiä Savonlinnasta Mikkeliiin sorateitä pitkin. Alkumatka Sulkavalle osoitti, millaisia soratiet ovat Saimaan pohjoispuolella, mäkiä mäkien perään. Päätimme sitten muuttaa reittiä Mikkeliin niin, että Sulkavan jälkeen menemmekin Juvan kautta, päällystettyä tietä.

Juvan puolelle tultuamme laitoimme teltan tien viereen paikkaan, jossa tien toisella puolella oli ravintola Toivion Säräriihi. Emme edes harkinneet syöntiä ravintolassa, koska meillä oli paljon ruokaa mukana ja haluttiin keventää kuormaa. Söimme siis spagettia, höystettynä tonnikalalla ja ketsupilla. Ilta-aterian jälkeen menimme ravintolaan kysymään vettä astioihimme. Ravintolassa oli juuri poistunut asiakasryhmä ja meiltä kysyttiin, haluaisimmeko karjalaista perinneruokaa, särää. Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja kohta edessämme oli lautaselliset särää, kotileipää ja iso kannu kotikaljaa. Paikalla oli myös haitaristi soittamassa meille. Illempana Nikolai pääsi esittämään soittotaitojaan pianolla.

5-tie on remontissa Juvalta Mikkeliin. Uusi tie tulee vanhan rinnalle ja on suurelta osin jo päällystetty. Kuitenkin perjantaina iltapäivällä työt olivat seis, yhtään työkonetta ei ollut liikkeellä. Päätimme jatkaa kävelyä uutta tietä pitkin. Se onnistuikin ongelmitta perille Mikkeliin asti. Olimme ainoat tien käyttäjät koko matkalla. Ehkäpä korkkasimme tien?

Perjantai-iltana saimme luvan yöpyä erään torpan pihassa. Kävin kysymässä sopivaa leiriytymispaikkaa isosta kartanosta, jossa näytti olevan väkeä paikalla.

Lauantaina yövyimme Visulahdella. Oli jumalallinen olo, kun illalla pääsi suihkuun – edellisestä pesusta oli jo kuusi päivää, koska matkalla Savonlinnasta ei pesumahdollisuuksia sattunut kohdalle.

Sunnuntaina Nikolai pakkasi pyörän ja tavarat autoonsa ja lähti Pirkkalaan.Minä jatkoin Porrassalmen kautta hotelli Heimariin Ristiinaan. Vaimo tuli sinne illempana. Aamiaispöydästä sain siellä tehdä eväät päivän kävelyä varten. Heimarin emäntä oli tehnyt FB:iin postauksen kävelijästä. Näin tieto minun kulkemisesta oli levinnyt paikkanunnalla ja Mäntyharjulle mentäessä monet näytti tietävän minusta.

Tämä oli miellyttävällä tavalla erilainen viikko, kun oli matkaseuraa.