Viikko 9

Saldo 1460 km. Viikon aikana paikkakunnat Savonlinna, Sulkava, Juva, Mikkeli, Ristiina ja Mäntyharju. Tänä aikana ¾ -osa matkasta täyttyi.

Naapuri Pirkkalasta, Nikolai, liittyi seuraan Savonlinnassa. Hän oli pakannut retkitarvikkeet polkupyörän selkään, ajanut autolla Mikkeliin ja tuli sieltä linja-autolla Savonlinnaan. Olin bussipysäkillä vastassa, kävimme ABC:llä syömässä, ostoksilla ja kävelimme siitä Vuohimäen leirintäalueelle.

Matkalla Sulkavaan veljenpoika Saku otti yhteyttä, että he ovat lähistöllä mökkeilemässä. Ilmoitin mitä reittiä etenemme ja kohta he tulivat meitä vastaan matkallaan kaupaan. Sakun poika Tuomas ihmetteli, miten minä jaksan kävellä Suomen läpi. Näytin hänelle muutaman askeleen.

Olin katsonut etukäteen reittiä Savonlinnasta Mikkeliiin sorateitä pitkin. Alkumatka Sulkavalle osoitti, millaisia soratiet ovat Saimaan pohjoispuolella, mäkiä mäkien perään. Päätimme sitten muuttaa reittiä Mikkeliin niin, että Sulkavan jälkeen menemmekin Juvan kautta, päällystettyä tietä.

Juvan puolelle tultuamme laitoimme teltan tien viereen paikkaan, jossa tien toisella puolella oli ravintola Toivion Säräriihi. Emme edes harkinneet syöntiä ravintolassa, koska meillä oli paljon ruokaa mukana ja haluttiin keventää kuormaa. Söimme siis spagettia, höystettynä tonnikalalla ja ketsupilla. Ilta-aterian jälkeen menimme ravintolaan kysymään vettä astioihimme. Ravintolassa oli juuri poistunut asiakasryhmä ja meiltä kysyttiin, haluaisimmeko karjalaista perinneruokaa, särää. Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja kohta edessämme oli lautaselliset särää, kotileipää ja iso kannu kotikaljaa. Paikalla oli myös haitaristi soittamassa meille. Illempana Nikolai pääsi esittämään soittotaitojaan pianolla.

5-tie on remontissa Juvalta Mikkeliin. Uusi tie tulee vanhan rinnalle ja on suurelta osin jo päällystetty. Kuitenkin perjantaina iltapäivällä työt olivat seis, yhtään työkonetta ei ollut liikkeellä. Päätimme jatkaa kävelyä uutta tietä pitkin. Se onnistuikin ongelmitta perille Mikkeliin asti. Olimme ainoat tien käyttäjät koko matkalla. Ehkäpä korkkasimme tien?

Perjantai-iltana saimme luvan yöpyä erään torpan pihassa. Kävin kysymässä sopivaa leiriytymispaikkaa isosta kartanosta, jossa näytti olevan väkeä paikalla.

Lauantaina yövyimme Visulahdella. Oli jumalallinen olo, kun illalla pääsi suihkuun – edellisestä pesusta oli jo kuusi päivää, koska matkalla Savonlinnasta ei pesumahdollisuuksia sattunut kohdalle.

Sunnuntaina Nikolai pakkasi pyörän ja tavarat autoonsa ja lähti Pirkkalaan.Minä jatkoin Porrassalmen kautta hotelli Heimariin Ristiinaan. Vaimo tuli sinne illempana. Aamiaispöydästä sain siellä tehdä eväät päivän kävelyä varten. Heimarin emäntä oli tehnyt FB:iin postauksen kävelijästä. Näin tieto minun kulkemisesta oli levinnyt paikkanunnalla ja Mäntyharjulle mentäessä monet näytti tietävän minusta.

Tämä oli miellyttävällä tavalla erilainen viikko, kun oli matkaseuraa.