Tekisinkö jotain toisin?

 

Kävely sujui paljolti ennakko-odotusten ja -suunnitelman mukaan. Varusteet toimivat ja mukana oli kaikki tarvittava. Mitään kävelyä estävää ongelmaa ei koko matkan aikana tullut. Etukäteen eniten arvelutti vasemmassa kantapäässä oleva patti ja päkiän alla oleva kipukohta. Mutta kumpikaan ei aiheuttanut isompaa ongelmaa kävelyn aikana. Kantapäissä käytin ennaltaehkäisynä kineesioteippiä muutaman viikon ajan joka päivä ja sitten vähitellen enemmän satunnaisesti.

Kävelyreitti muuttui matkan aikana hieman:

-        Hautajärveltä en lähtenyt yrittämään, miten Travelson toimisi Karhunkierroksella. Minulle oli tullut selväksi jo Hautajärvelle tultaessa, että Travelson on tehty suht’ tasaisia alustoja varten. Painopiste on ylhäällä, minkä vuoksi se pyrkii kaatumaan, kun toisen pyörän alle osuu isompi epätasaisuus alustassa. Tiesin entuudestaan, että Karhunkierroksen poluilla on paikoitellen paljon kiviä ja puitten juuria.

-        Ristijärveltä oikaisin reittiä kohti Iisalmea Kajaanin kautta. Vuokatin lenkki oli alkujaan reitillä siksi, että näin välttäisin kulkemista 5-tiellä. Liikennettä 5-tiellä oli kuiitenkin ihan kohtuullisesti. Ja lisäksi houkutti päästä Iisalmeen n. yhtä päivää aikaisemmin. Vaikuttiko tähän myös ”puutuminen”, kuten tunnetta olen viikkokirjoituksessa kuvannut?

-        Espoosta Tammisaareen päätin mennä Lohjan kautta, enkä suorempaa reittiä. Tästä tuli n. yksi päivä lisää. Lohjalla asuu vanhimman siskoni tytär, jonka sylikummi olen.

Kävelemään olisin voinut lähteä muutamaa päivää aikaisemmin, ehkä 4-5 päivää, ja näin kävellä hieman pidempään ilman hyttysten seuraa. Nyt odottelin, että kelikameroissa alkaa näkyä isoja pälviä lumessa ja lähdin matkaan seuraavan viikon alussa. Toteutuneella ajoituksella säästyin hyttysiltä reilun kaksi viikkoa, lähtemällä aikaisemmin tämä aika olisi ollut ehkä vajaa kolme viikkoa.

Olin hankkinut kuivamuonaa 14 annosta. Mukaani Nuorgamiin otin 10 annosta ja vaimo toi Kuusamoon loput 4 annosta. Nyt ajattelen, että kuivamuonaa oli ihan turha kantaa mukana – ehkä pari annosta olisi riittänyt varalle. Kaupasta voi ostaa ruoka-aineita seuraavaan kauppaan asti ja näin toimimalla mukana tulisi paremmin minimoitua mukana kulkevan tavaran määrä.

Tyypillinen lämmin ateria: tonnikalaa + jotain hiilihydraattipitoista

Kävelyn edetessä kaikki ”turha” karsuitui pois: lähtiessä mukaan otin sokeria – en ostanut sitä lisää; leivät rupesin syömään ilman levitettä tai muita lisukkeita; kaupasta ostin hedelmiä, jogurttia, vihanneksia vain määrän, jonka pystyn sinä päivänä syömään; jätin termoskahvit kävelyn tauoilla pois ja join pelkkää vettä pelkkien leipien kanssa.

Muovinen retkilusikka-haarukka katkesi joskus ennen Enonkoskea. Minun piti vuolla puusta lusikan tapainen, että sain syötyä. Tulin tällä toimeen muutaman päivän ajan, kunnes sain metalliset välineet.

Ostin huomioliivin, joka on tyköistuva ja edestä&hartioista tuulenpitävä. Liivin materiaali aiheuttaa kuitenkin sen, että iholta haihtuva kosteus kondensoituu liivin sisäpinnalle. Tämän epämukavuuden takia liivi ei monestikaan ollut päällä, vaan roikkui Travelsonin aisalla.

Lämpimiä vaatteita en tarvinnut, koska kävelyn aikana kelit olivat suht’ lämpimät. Ne oli kuitenkin hyvä olla varmuuden vuoksi mukana, kesäkuussa olisi hyvin voinut olla kylmiä öitä tai räntäsadetta.

Hyttysten kanssa olin ajatellut selviäväni parhaiten pitkillä vaatteilla. Sallassa eräs pariskunta antoi minulle suihkepullon hyttyskarkotetta. Kokeilin sitä ja varmaankin se vähensi hyttysten intoa tulla iholle – varmaa todistetta minulla ei ole. Sitten Kuusamoon vaimo toi pienen butaanikaasulla toimivan hyttyskarkottimen. Otin sen vastahakoisesti mukaan. Kokeilin ja se tuntui toimivan. Laite tuottaa ilmeisesti jonkinlaista hyttysmyrkkyä, koskapa kuolleita hyttysiä alkoi ilmaantua laitteen ollessa päällä. Käytin siis tätä laitetta muutaman viikon ajan, kunnes etelämpänä hyttysiä oli niin vähän, että en vaivautunut ottamaan laitetta esille.

Tuo edellä lueteltu ei muuta lopputuntumaa, että kävely meni odotusten mukaisesti. Ja sitä, että kannatti lähteä kävelemään Suomen läpi. Lähtisinkö tekemään saman, jos minulla olisi tämä kokemus tiedossa? Lähtisin!

Kävelyn analyysiä

 Reitin pituus on mukana olleen gps:n mittaamana 1890 km.

Kävelyyn meni 79 päivää. Tänä aikana oli 6 täyslepopäivää, jolloin matka ei edistynyt lainkaan. Kävelylepopäiviä oli 12, joina kävelymatka oli 7...19 km.

Keskimääräinen päivämatka 23,9 km/pv.

Paino tippui 4,3 kg, lähtöpaino 94,2 kg, paino 4 pv kävelyn päättymisen jälkeen 89,9 kg.

Seuraavassa diagrammissa on kaksi asiaa:

   1. Päivittäinen kävelymatka on sinisinä palkkeina

  2. Oranssi käyrä esittää, paljonko olen edellä tai jäljessä tasaisesta kävelyvauhdista (23,9 km/pv). Kutsun tätä seuraavassa jättämäksi. Jos olisin kävellyt jokaisena päivänä 23,9 km, oranssi käyrä olisi suora viiva vasemmalta oikealle. Lepopäivät näkyy jättämän jyrkkänä tippumisena alaspäin.

Käyrästä näkee, että

• Kahden ensimmäisen viikon aikana jättämä tasaiseen vauhtiin lisääntyy 40 kilometriin. Etukäteen olin ajatellut, että tämän ajan pidän jarrua päällä ja rajoitan kävelypäivän pituudeksi <25 km. Lepopäivinä sitten jättämä kasvaa.
• Kaksi seuraavaa viikkoa Vuotsosta Kuusamoon jättämä pysyy samana, eli olen mennyt keskimäärin n. 24 km/pv
• Kuusamosta Iisalmeen jättämä pienenee ja menee jopa positiiviselle puolelle. Olen siis kulkenut pari viikkoa selvästi nopeammin kuin 24 km/pv. Iisalmea lähestyttäessä kävely alkoi puuduttaa ja se tunne tuli varmaankin tästä.
• Iisalmesta Mäntyharjulle käyrä laskee alaspäin, eli jättämä lisääntyy. Vauhti on siis ollut hitaampaa kuin 24 km/pv. Iisalmessa sovin itseni kanssa, että kiirettä ei ole. Käyrästä ilmenee myös, että 28.7. alkavalla viikolla näyttää lepopäivä jääneen pitämättä.
• Mäntyharjun jälkeen käyrä nousee, eli olen loppumatkan pariksi viikoksi lisännyt päivämatkojen pituutta ja jättänyt lepopäiviä vähemmälle.

Päivämatkat jakautuvat seuraavasti:

 

Kuvaa luetaan niin, että ensimmäinen palkkki kertoo, monenako päivänä kävelymatka on ollut 0...5 km, toinen palkki, monenako 5...10 km, jne.

Viikko 12, maalissa!

 Saldo 1890 km. Viimeisellä viikolla ainoastaan kaksi päivää, ti ja ke, paikat Tammisaari ja Hanko.

Vaimo tuli Tammisaareen tapaamaan minua. Yövyimme kaupunginhotellissa ja aamulla pääsin aikaisin jatkamaan kohti Hankoa kevyellä Travelsonilla, kun mukana oli vain päivän vesi ja eväät.

Minulla oli tiedossa, että Hankoon tulee muutama henkilö vastaanottamaan minua maaliin. Maaliksi olin sopinut Tulliniemen rannan, koska se on googlen kartassa ja siksi osuisimme samaan paikkaan. Matkan aikana sovittiin, että maalintuloaika olisi klo 17:15, siihen kaikki ehtisivät paikalle.

Hankoon tullessa totesin, että minulla on puoli tuntia aikaa käydä kahvilla ennen kuin jatkan Tulliniemeen. Kahvilan pitäjä oli päivän aikana kuullut kävelijästä ja tunnisti minut. Kahvilta lähdettyäni minut pysäytti kaksi miestä, jotka olivat lukeneet Aamulehden jutun kävelystä. Tulin siksi 5 min myöhässä Tulliniemeen.

Minulle tuli yllätyksenä, että maaliin oli järjestetty oikein hulabaloot, toistakymmentä ihmistä, ilmapalloja, serpentiiniä, kuohujuoman roisketta...

Maalinauhan ylitys Tulliniemessä

Onnittelut vaimolta

Maaliintuloseremonioiden jälkeen kävin meressä pulahtamassa ja pesemässä päivän hiet pois.

Lopuksi peseytyminen Itämeressä

Sitten hotelliin suihkuun, vaihtamaan vaatteet ja syömään. Valitsin listalta lammasta, kun tonnikalaa ei ollut tarjolla.

Päivän päätteeksi pääsin Suomen mantereen eteläisimpään saunaan. Vaimon entinen kollega, joka viettää kesät Hangossa, oli järjestänyt saunan meille. Hieno paikka ja oli hieno ilta, kun pimeän tultua taivas oli selkeä.

Iltahämärässä Suomen mantereen eteläisin sauna

Viikko 11

Saldo 1834 km. Viikon aikana paikat Porvoo, Pornainen, Kellokoski (Tuusula), Roihuvuori (Helsinki), Soukka (Espoo), Kirkkonummi, Lohja ja Karjaa (Raasepori).

Porvoosta lähdin Esko-veljen luota kohti Kellokoskea Toini-siskon luo. Matkalla yövyin Pornaisissa erään talon pihassa, kun ensin olin kysynyt luvan. Pornaisista lähdettyä alkoi matkan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vatsavaiva. Onneksi oli runsaasti metsäisiä tieosuuksia kävelijän helpotukseksi. Illalla olin syönyt purkillisen hernekeittoa. Sitä en varmaankaan kuumentanut kiehumapisteeseen asti.

Kellokoskella sisko oli tehnyt keittoa ja makaronilaatikkoa. Vatsa tuli täyteen. Lopun laatikosta sain vielä evääksi seuraavana päivänä.

Kellokoskelta Roihuvuoreen tuli 39 km, mikä on kävelyn pisin päivämatka. Siellä asuu viides sisarukseni, Ritva-sisko. Roihuvuoressakin oli pantu pötyä pöytään ja oli neljä muuta sukulaishenkilöä tullut kuulemaan kävelytarinoita.

Seuraava etappi oli Espoossa asuva poikani, Kimmo. Sinne menin Helsingin keskustan läpi. Tuomiokirkon edustalla oli joku häppening ja myyntipöytiä. Eräs pariskunta tunnisti minut Aamulehden jutun perusteella ja tuli juttelemaan.

Espoosta olikin vaikea päästä ulos, koska rakennustyömaita oli väsätty googlen antaman reitin varrelle.

Lohjan otin ylimääräisenä etappina, siellä asuu kummityttöni Eija, kumppaninsa Tanjan kanssa. Lisämatkaa tästä tuli päivän verran. Eijalla saunoimme Taiston kanssa. (Taisto on kissa.) Tanja kyseli Karjaa-kontakteiltaan hyviä telttapaikkoja sieltä. Oivallinen paikka tarjoutui Tanjan työkaverin talon pihalta. Sielläkin pääsin saunaan, tällä kertaa yksin.

   Kävelytie Kontulassa, Roihuvuoreen n. 5 km

     Traktoriura matkalla Lohjasta Karjaalle

Matkalla Roihuvuoreen ja matkalla Karjaalle google tiesi hyviä kävelyreittejä metsien, peltojen ja puistojen läpi. Välillä itse rupesin epäilemään reittiä, mutta kun polku tms. oli peruskartassakin, niin jatkoin g-ohjeitten mukaan. Jossakin Keravalla/Vantaalla google olisi halunnut minun siirtyvän vanhalle Lahden tielle. Peruskartasta kuitenkin näytti olevan polkureittiä eteenkin päin. Menin polkuja ja jonkin ajan kuluttua google osasi jatkaa.

Viimeiselle viikolle jää enää ti ja ke. Kävelyn pituudeksi näyttäisi tulevan 1890 km. Ei mitään suurempia vaivoja, päänsärkyä ollut nyt vain kerran. Oikean jalan jalkapöytä ei oikuttele, kun käytän nilkkaan asti nousevaa vaelluskenkää ja pidän nauhat löysällä. Mahtavaa päästä perille!

viikko 10

Saldo 1631 km, paikkakunnat Iitti, Jaala, Artjärvi, Myrskylä ja Porvoo. Porvoossa Esko-veli oli polkupyörällä vastassa ja yövyin hänen kotona.

                Aamupala Myrskylässä

Matkan aikana ensimmäiset päänsärky oli varmaan joskus puolimatkan vaiheilla. Nyt on särkyjä ollut tiheämmin. Se alkaa aamuyöstä ja on pahimmillaan aamulla herätessä. Yleensä se hellittää aamupalan syönnin jälkeen, kun olen ottanut särkylääkettä.

Alussa ajattelin, että minulle on palannut kahviriippuvuus, josta pääsin eroon kymmenisen vuotta sitten. Oireet ovat hyvin samanlaiset. Rupesin nyt pitämään huolen, että juon kahvia sekä aamulla että illalla. Säryt eivät kuitenkaan loppuneet, joten kyse on jostain muusta.

Seuraava kysymys on, että onko kyseessä nestevajaus elimistössä. Juon kyllä paljon vettä, mutta saanko tarpeeksi suoloja? Pelkkä vesihän poistaa nestettä kehosta. Rupesin sitten pitämään huolen, että samalla, kun juon vettä, otan myös suolaa. Tämäkään ei ole särkyjä poistanut. Olen nyt ymmällä, mistä on kyse. Pitäisikö suolaa olla enemmän vai otanko sitä liikaa?

Päänsärky voisi johtua myös hartiajännityksestä?

Toinen lisääntynyt vaiva on oikean jalan jalkapöydässä. Ensimmäisen kerran se vaivasi Kajaanin jälkeen ja silloin kuvittelin sen johtuvan NB-lenkkareista, koska vaiva ilmeni niitä käytettäessä. Nyt parin viime viikon aikana oikean jalan nauha on pitänyt jättää löyhälle kaikilla kengillä. Ehkäpä jalkapöydän päällä oleva kalvo on tulehtunut?

Matkan loppu on lähellä ja kovasti alan odottaa kävelyn päättymistä.

Viikko 9

Saldo 1460 km. Viikon aikana paikkakunnat Savonlinna, Sulkava, Juva, Mikkeli, Ristiina ja Mäntyharju. Tänä aikana ¾ -osa matkasta täyttyi.

Naapuri Pirkkalasta, Nikolai, liittyi seuraan Savonlinnassa. Hän oli pakannut retkitarvikkeet polkupyörän selkään, ajanut autolla Mikkeliin ja tuli sieltä linja-autolla Savonlinnaan. Olin bussipysäkillä vastassa, kävimme ABC:llä syömässä, ostoksilla ja kävelimme siitä Vuohimäen leirintäalueelle.

Matkalla Sulkavaan veljenpoika Saku otti yhteyttä, että he ovat lähistöllä mökkeilemässä. Ilmoitin mitä reittiä etenemme ja kohta he tulivat meitä vastaan matkallaan kaupaan. Sakun poika Tuomas ihmetteli, miten minä jaksan kävellä Suomen läpi. Näytin hänelle muutaman askeleen.

Olin katsonut etukäteen reittiä Savonlinnasta Mikkeliiin sorateitä pitkin. Alkumatka Sulkavalle osoitti, millaisia soratiet ovat Saimaan pohjoispuolella, mäkiä mäkien perään. Päätimme sitten muuttaa reittiä Mikkeliin niin, että Sulkavan jälkeen menemmekin Juvan kautta, päällystettyä tietä.

Juvan puolelle tultuamme laitoimme teltan tien viereen paikkaan, jossa tien toisella puolella oli ravintola Toivion Säräriihi. Emme edes harkinneet syöntiä ravintolassa, koska meillä oli paljon ruokaa mukana ja haluttiin keventää kuormaa. Söimme siis spagettia, höystettynä tonnikalalla ja ketsupilla. Ilta-aterian jälkeen menimme ravintolaan kysymään vettä astioihimme. Ravintolassa oli juuri poistunut asiakasryhmä ja meiltä kysyttiin, haluaisimmeko karjalaista perinneruokaa, särää. Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja kohta edessämme oli lautaselliset särää, kotileipää ja iso kannu kotikaljaa. Paikalla oli myös haitaristi soittamassa meille. Illempana Nikolai pääsi esittämään soittotaitojaan pianolla.

5-tie on remontissa Juvalta Mikkeliin. Uusi tie tulee vanhan rinnalle ja on suurelta osin jo päällystetty. Kuitenkin perjantaina iltapäivällä työt olivat seis, yhtään työkonetta ei ollut liikkeellä. Päätimme jatkaa kävelyä uutta tietä pitkin. Se onnistuikin ongelmitta perille Mikkeliin asti. Olimme ainoat tien käyttäjät koko matkalla. Ehkäpä korkkasimme tien?

Perjantai-iltana saimme luvan yöpyä erään torpan pihassa. Kävin kysymässä sopivaa leiriytymispaikkaa isosta kartanosta, jossa näytti olevan väkeä paikalla.

Lauantaina yövyimme Visulahdella. Oli jumalallinen olo, kun illalla pääsi suihkuun – edellisestä pesusta oli jo kuusi päivää, koska matkalla Savonlinnasta ei pesumahdollisuuksia sattunut kohdalle.

Sunnuntaina Nikolai pakkasi pyörän ja tavarat autoonsa ja lähti Pirkkalaan.Minä jatkoin Porrassalmen kautta hotelli Heimariin Ristiinaan. Vaimo tuli sinne illempana. Aamiaispöydästä sain siellä tehdä eväät päivän kävelyä varten. Heimarin emäntä oli tehnyt FB:iin postauksen kävelijästä. Näin tieto minun kulkemisesta oli levinnyt paikkanunnalla ja Mäntyharjulle mentäessä monet näytti tietävän minusta.

Tämä oli miellyttävällä tavalla erilainen viikko, kun oli matkaseuraa.

Viikko 8

Saldo 1291 km. Jakson aikana paikat Karvio, Heinävesi, Enonkoski ja Savonlinna. 70% matkasta takana.

Tiistaina pystytin Heinävedellä telttaa lähelle tietä. Läheisen talon isäntäväki kutsui syömään iltapalaa ja tarjosivat mahdollisuutta yöpyä sisätiloissa - illalla oli alkanut tulla ukkoskuuroja. Otin tarjouksen mielihyvin vastaan. Aamulla minulle oli vielä tehty aamiainen valmiiksi. Kiitokset Anu-Liisalle ja Raimolle.

Seuraava päivä oli sadepäivä ja elättelin toiveita, että pääsen yöpymään Sapun entiselle kansakoululle. Paikka oli kuitenkin kiinni, mutta sain luvan telttailla pihassa.

Sapusta kävelin Hanhivirran lossin lähelle ja vietin yön teltassa ja ulkona satoi.

Enonkoskella on seuraava sisarukseni, isosisko Leena. Tulin sinne lyhyen kävelyn päätteeksi ja lepäilin vielä seuraavan päivän. Saunassa pääsin vastalla roimimaan kutinoita kehosta pois, niitä oli erityisesti vyötäröllä ja nilkoissa. Kiitoksia Leena ja Seppo.

Savonlinnassa pääsin yöpymään Marjatan ja Karin kotona. Marjatta on syntyisin Enonkoskelta ja Seppo kysyi, ottaisivatko he kävelijän vastaan. Heille päästyä minua odotti tuore lihakeitto, letut, mustikkapiirakka ja paljon muuta. Ja aamulla oli kaurapuuro ja kahvit jo tehty, kun heräsin. Kiitoksia Marjatta ja Kari.

Naapuri Pirkkalasta tulee mukaan kävelemään Savonlinnassa. Kävellään yhdessä Sulkavan kautta Mikkeliin pieniä teitä pitkin. Nyt on seuraavaksi viikoksi matkaseuraa.

Viikko 7

Saldo 1153 km. Tällä viikolla paikat Hernejärvi (Iisalmi), Varpaisjärvi, Nilsiä, Juankoski, Tuusniemi ja Lintulan luostari (Heinävesi). Viikon aikana tuli 60% reitistä täyteen.

Nyt suunvuoro Travelsonille.

"Lopultakin minä saan sanoa sanottavani ja sitähän on kertynyt.

Eniten minua harmittaa, kun Jalkamies ottaa kaiken kunnian tästä reissusta. Työtä on kuitenkin tehty tasatahtia, tuo Jalkamies vetää ylämäet ja minä työnnän alamäet - aivan kuten ennen lähtöä sovittiin. Ja minun selässä on vielä nämä tavarat! Saisi kokeeksi ottaa kaikki nämä kantamukset selkäänsä ja antaa minun mennä edellä – tietäisi sitten miten raskasta on kantaa joka ikinen päivä kaikki tuo paino selässään, eikä sitä ole vähän. Oliko pakko ottaa noin paljon tavaraa mukaan!

Toinen harmituksen paikka on, kun Jalkamies kiroili minulle syyttä suotta: Se laittoi huomioliivin minun aisalle. Minä kyllä varoitin sitä, että se liivi on vain toisesta hihasta aisassa ja helma roikkuu maassa. Niinhän siinä sitten kävi, että helma meni minun renkaan alle ja liivi repeytyi. Minä olen herrasmies, tai oikeammin -2-pyöräinen, enkä kiroile, mutta Jalkamieheltä pääsi useampi paha sana. Ja syytti minua koko jupakasta! Sain kauan muistutella sitä, että itse sen liivin siihen aisalle laittoi. Uskoi se lopulta, mutta anteeksi ei ole vieläkään pyytänyt.

Kolmas harmituksen paikka on nuo soratiet. Jalkamies on sanonut, että minä muka ilosta hypin, kun päästään soratielle. Kattia kanssa! Hyppisi varmaan itsekin joka kerta, kun lyö varpaansa kiveen - mutta veikkaanpa, että ei ilosta.

Kaikenlaisia ilmoja on matkan aikana pidellyt. Välillä on ollut niin kuumaa, että vaseliini kiehuu laakereissa - kuten meillä 2-pyöräisillä on tapana sanoa. Mieluisin keli minulle olisi 10,2 C, pilvipouta.

Nuo harmitukset on nyt jääneet, kun on tullut parempaa ajateltavaa. Minä taidan olla rakastunut! Se tapahtui, kun oltiin lähdetty Suomussalmelta ja oltiin nousemassa pitkää ylämäkeä. Sieltä tuli vastaan Hän. Miten sulavasti Hän liikkui! Mitkä muodot! Mitkä käppyräsarvien kaaret edessä! Ja kaarien nokassa aidot Shimanot! Ja niin kaunis nimikin, Bianchi! Huomasin Hänet jo kaukaa. Minulta oli pudota suojatulpat aisojen päästä, kun Hän vauhdilla kiiti meitä kohti.

Oi kun olisi voinut renkaallani edes hipaista Hänen rengasta – ja tarkoitan tätä ihan platonisessa mielessä. Hänellä oli ilmatäytteiset Michelinit, minä sain tehtaalta tällaiset puhkeamattomat. Olisipa minullakin ilmatäytteiset. – Ehkä tarkemmin ajateltuna näin on parempi. Jalkamies ei kuitenkaan olisi ottanut mukaan vararengasta ja kauhistuttaa ajatella, että se olisi sitten vetänyt minua tyhjällä renkaalla seuraavalle korjaamolle. Mitä olisi käynyt minun vanteille silloin!

Hieno matka tämä on ollut Jalkamiehen kanssa. Yksin olisi ollut varmasti paljon tylsempää. Nyt, kun matkan loppu jo häämöttää, täytyy alkaa miettimään, minne seuraavaksi."

Viikko 6

Saldo 1003 km. Toista miljoonaa metriä nyt kävelty, myös matkan puoliväli ylittyi tällä 7 päivän jaksolla. Ristijärven jälkeen Kontiomäki, Kajaani, Sukeva ja Iisalmi. Jätin reitiltä koukkauksen Vuokattiin tekemättä ja näin reitti lyheni reilun 20 km.

Tällä viikolla opin, että Kontiomäki todellakin on mäki.

Puolivälin ylitys on mieltä kohentava saavutus, koska matkaa usein ajattelen kahtena rinnakkain olevana pylväänä: toisessa on kuljettu matka ja toisessa edessä oleva matka. Puolivälin jälkeen tuo ensin mainittu on korkeampi ja ero kasvaa koko ajan.

Suomi on pitkä maa. Olen kotoisin Iisalmesta ja siellä käydessä aina tuntuu, että sinne on pitkä matka Tampereen alueelta. Mutta tällä kävelyreitillä täytyy puoliväli ylittää ennen Iisalmea.

Kävelyreitin varrella on kaikki minun 5 sisarustani. Iisalmessa on heistä ensimmäinen, veljeni Aarne. Vietin siellä yhden lepopäivän ja pääsin täyttämään energiavarastojani. Kiitokset Aarnelle ja Raijalle.

Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että oli puuduttava viikko. Johtuuko se siitä, että koko viikko oli 5-tietä ja sillä oli tällä osuudella melko paljon liikennettä? Vai alkaako jalat väsymään - Aarnelle tullessa reisissä ja pohkeissa oli jäykkyyttä? Lepopäivän jälleen meno tuntui taas kevyemmältä.

Viikko 5

Saldo 840 km ja yli miljoona askelta tätä taivalta tehty. Puolimatka tulee ensi viikolla.

Tälle 7-päivän jaksolle tuli lähtö Kuusamosta, Piispajärvi, Suomussalmi, Hyrynsalmi ja Ristijärvi. Heti jakson aluksi tuli 24 h kestänyt sade, jolloin teltta piti illalla koota ja aamulla purkaa sateessa. Yllätyksenä tuli, että minun reppu ei olekaan sateenpitävä, vaan kaikki tavarat, jotka eivät olleet pusseissa, kastuivat. Jatkossa olen pitänyt reppuakin Travelsonin sadesuojan alla. Sadetta on riittänyt jokaiselle päivälle. Mutta sadekin on parempi kuin helle.

Hyttyset vähenivät radikaalisti sateen jälkeen. Olen ihmetellyt (tyytyväisenä), mikä ne hävitti. Kylmyys? Sade? Vai kuoliko ensimmäinen sukupolvi nyt vanhuuteen?

Uusia kasveja on tällä viikolla tullut, esim. isot lupiiniesiintymät alkoi Suomussalmelta. Tai mesiangervoa on nyt paljon.

Monet tuntuvat kyselevän, miten pää kestää. Vaikeaa voisi ehkä olla, jos päällimmäisenä ajatuksena koko ajan olisi, montako päivää vielä on Hankoon. Tätä pyrin olemaan ajattelematta. Tavoite on aina lähempänä: Missä olen 4...7 päivän kuluttua? Mitä välietappeja sinne mennessä on? Missä on seuraava kauppa? Ravintola? Kahvila? Minne asti kävelen tänään? Kauanko vielä kävelen seuraavaan 5 km välein pidettävään taukopaikkaan? Yritän pitää huomion yleensäkin enemmän ympäristön havannoimisessa kuin ajan tai matkan mittaamisessa - gps-ranneke hoitaa sen.

Usein kävellessä muistuu mieleen jokin laulu tai iskelmä - näen suopursun --> Suopursu kukkii, tai horsman --> Rentun ruusu - ja tämä jää korvamatona soimaan päähän. Tuon madon poistamisessa menee sitten aikaa ja yht'äkkiä huomaan jo tulleeni päivän leiriytymispaikalle.

Viikko 4

Saldo 626 km, 1/3-osa matkasta tehty. Viikon aikana paikkakunnat Salla, Hautajärvi, Käylä, Ruka ja Kuusamo.

Sallassa yövyin Kairalan Kievarissa, Rukalla hotellissa ja Kuusamossa kaksi yötä hostellissa, muut yöt teltassa.

Kairalan Kievariin asti tulin Savukoskelta sora- ja metsäautoteitä pitkin. Tälle osuudelle sattui tähän asti raskain tieosuus, kun Savukoskelta lähdettyä 7 km kuluttua tulin tieosuudelle, jolla tiekarhu oli levittänyt irtosoran tasaisesti koko tien leveydelle. Tiesin, että soratie loppuu vasta kievarissa, yli 50 km päässä, enkä voinut tietää, pitääkö tässä irtosorassa kulkea koko tuo matka. No onneksi 20 km kuluttua reitti vaihtui metsäautotieksi, jolla soraa ei ollut, eikä ollut myöhemmilläkään osuuksilla.

Edellisellä viikolla oli hyttyset tulleet iltojen ja aamujen ratoksi. Sallan jälkeen kuvuoihin tuli vielä paarmat ja mäkärät. Kävellessä hyttyset eivät juuri kiusaa, mutta kun pysähtyy, niitä ilmestyy heti suuret määrät etsimään sopivaa paikkaa päästä aterialle. Paarmat ovat koko ajan seurana kävelyn aikana. Mäkärät ovat näistä kolmesta lajista ehkä ikävimpiä, kun ne tunkevat silmiin, nenään ja korvakäytäviin ja tuntuu, että kaksi kättä ei riitä niiden hätistelemiseen iholta. Suu kannatta ehdottomasti pitää kiinni. Mäkärät kiusaavat lämpiminä iltoina vesistöjen läheisyydessä.

Sallatunturilla tapasin leiripaikan läheisyydessä kaksi pariskuntaa. Puhuttiin hyttysistä ja niiden karkottmisesta. He uskoivat vakaasti hyttyskarkottimien toimivuuteen ja antoivat minullekin OFF-suihkepullon mukaan kokeiltavaksi. Kokeilin sitä kämmenselkään ja todellakin näytti siltä, että hyttynen ei sen jälkeen jää siihen paikkaan pitkäksi aikaa.

Kahvila Käylässä

Käylän eteläpuolella tulin 5-tielle ja liikenteen määrä kasvoi moninkertaiseksi. Valkoisen reunamaalauksen vasemmalla puolella on vain 5 cm asfalttia ja vähän väliä joudun väistämään autoja viivan vasemmalle puolelle soralle.

Rukalta Kuusamoon valitsin reitin Rukajärven kautta, jotta voisin jonkin matkaa välttyä 5-tien liikenteeltä. Tie olikin kunnostettavana ja jouduin 11 km matkan taas menemään irtokivimurskeella.

Kuusamossa kävin hierojalla. Reidet, pohkeet ja penikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa - ei juuri kipeitä paikkoja. Jalkapohjissa oli arimmat paikat ja hieronta tuntui helpottavan kipua. Täytyy varmaan iltaisin alkaa hieromaan jollakin tavalla niitä.

Vaimo tuli tapaamaan minua Rukalle ja Kuusamoon. Hän vie osan tavaroistani pois ja saan mukana kulkevan tavaran määrää ja painoa vähemmäksi. Hän myös toi hyttystorjuntalaitteen ja kokeilen sitä tulevalla viikolla.

Viikko 3

Ehkä paikallaan huomautus, että viikko tässä tarkoittaa 7 pv ti - ma, koska kävely alkoi ti.

Saldo 468 km, 1/4-osa matkasta tehty. Tälle viikolle osui paikkakunnat Lokka, Tanhua ja Savukoski.

Reitillä tuli ensimmäiset osuudet soratietä, 45 km 4-tieltä Lokalle ja 40 km Tanhualta Savukoskelle ja myös siitä eteenpäin Sallaa kohti. Kaikilla pätkillä oli tiellä paljon irtosoraa oman jalan ja Travelsonin renkaan alla. Kulkeminen on raskaampaa ja vauhti 0,5 km/h hitaampaa. Johtuu varmaan irtosorasta ja siitä, että tien noudattaa maaston muotoja, korkeuseroja on enemmän ja mäet jyrkempiä.

Viikon alkupuolella avasin toisen litran polttoainetta, litralla siis pääsen n. 2 vk.

Päivärytmi on vakiintunut niin, että herään yleensä 6:45, keitän vettä puuroa ja kahvia varten, syön, pesen astiat, laitan teltan kasaan, pakkaan Travelsonin ja jatkan kävelyä. Aamutoimiin menee 2...2,5 tuntia.
Kävelyä on 4...6,5 tuntia ja sen aikana pysähtelen juomaan vettä ja kerran tai pari syömään voileipää välipalana. Päivämatkat ovat olleet 25...35 km, lepopäivänä selvästi lyhempi.

Leiripaikalla ensin teltan pystytys ja tavarat telttaan. Sitten riippumatto puiden väliin ja tunniksi lepäilemään vesipullon ja kännykän kanssa. Sitten ruuanlaitto, syönti ja astioiden pesu. Telttaan pääsen yleensä 19:30...20 maissa. Uutiset katson 20:30 ja asetun nukkumaan viimeistään 21:30. "Tyhjäkäyntiaikaa" on yllättävän vähän.

Tällä viikolla sain tuta räkkä kaudesta, kun keskiviikkoiltana olin jo makuupussissa. Oli tyyntä ja ei ollut tuulen suhinoita. Ulkoa kuului vooouu-ooouu-ooouu... Kun 50 tai 100 hyttystä kokoontuu, niin kuuluu 50 tai 100 ininää. Mutta kun miljoona hyttystä kokoontuu, niin kuuluu tuo ääni. Se tulee varmaan siitä, kun on miljoona äänilähdettä, joiden lähettämä taajuus on melkein sama, niin ei kuulu miljoonaa ininää, vaan matalampaa ääntä, joka nousee ja laskee n. hetzin tahdissa. Muusikot, fyysikot ja insinöörit voivat pohtia ilmiötä tarkemmin.

Viikko 2

Ensimmäiset kuuset ilmestyi maisemaan Saariselän eteläpuolella.

Saldo 292 km. Tälle viikolle osui paikkakunnat Inari, Ivalo, Saariselkä ja Vuotso. Kolmena yönä majoitusliikkeessä lakanoiden välissä, muut yöt teltassa. Hienoa on ollut telttailla, kun hyttysiä ei ole juuri ollenkaan. Päivän päätteeksi voi mennä riippumattoon eikä hyttyset häiritse, jos vaikka nukahtaa. Nyt (15.6.) niitä jo muutamia inisee ympärillä.
Ei ongelmia kävelyn suhteen. Liikenteen määrä on selvästi lisääntynyt, nyt joudun vähän väliä siirtymään valkoisen reunaviivan vasemmalle puolelle, kun autoja tulee yhtä aikaa edestä ja takaa. Huomenna pääsen pois 4-tieltä, joten tämä asia helpottuu vähäksi aikaa.
Tienvarsiroskat mietitytti minua edellisellä viikolla. Sen suhteen tuli ajatus:
- Matkailuautossa on 4 henkilöä. Kaksi heistä jää autosta ja he alkavat kerätä roskia tien varresta, toinen tien toista reunaa. Auto ajaa eteenpäin esim. 2 km, se jää tienvarteen ja autossa olleet kaksi henkilöä alkavat kerätä roskia autosta eteenpäin. Hetken päästä ensimmäinen kaksikko saapuu autolle roskapussiensa kanssa, he siirtävät autoa 2 km ja jatkavat keräämistä autosta eteenpäin.
- Tarvitaan siis 4 vapaaehtoista ja matkailuauto. Luulisi vapaaehtoisia löytyvän. Luulisi sponsoreita löytyvän kustannusten kattamiseen, joita syntyy autosta, polttoaineesta ja ruokailusta.
- Päivässä voisi tulla hyvinkin 20...30 km puhdasta tienvartta. Ja roskien kerääminen on kuin lomaa, jos siihen ottaa oikeanlaisen asenteen.

Viikko 1

Tenojoki

Tulin Rovaniemeltä Nuorgamiin ma 1.6. ja olin yötä Lomakeskuksen mökissä. Kävely alkoi ti 2.6.
Viikon aikana oli kuumaa ja kylmää, poutaa ja sadetta. Ei kuitenkaan räntää eikä lunta.
Varusteet toimii ja Travelson kantaa enimmän osan taakasta. Alussa pidin ohuita sukkia ja ainakin kahtena päivänä kantapään patti alkoi tuntua. Myöhemmin käytin paksumpaa sukkaa ja se toimii paremmin. Koko ajan kantapäiden ihon suojana on ollut kineesioteipit.
Olen mennyt aika hyvin ennakkovauhtiarvion mukaan, viikossa matkaa tuli 145 km, Inari on alle 30 km päässä.
Maisemat ovat todella kauniita ja kävelyvauhdilla niitä ehtii ihastella ja ottaa valokuvia. Puroja on paljon näin lumien sulamisen aikaan.
Olen päivän aikana googlen karttaa ja maastokarttaa käyttäen päätellyt seuraavan leiriytymispaikan: tulisi sopiva päivämatka, onko paikka riittävän tasaista teltalle, onko vettä riittävän lähellä... Tämä on ollut tarpeen, koska välillä on pitkiä osuuksia, joissa leiriytyminen olisi hankalaa: suo tai jytkkä rinne tien molemmin puolin.
Jätin kellon kotiin ihan tarkoituksella. Nyt kun päivät ovat samanlaisia, en enää tiedä, monesko päivä tai mikä viikonpäivä on, jos en katso sitä kännykästä. En ole kuunnellut musiikkia enkä radiota. Televisiosta olen katsonut pelkästään puoli-9 uutiset.
Etukäteen kuvittelin, että päivässä pitäisi paljon tappaa aikaa. Ei tarvitse! Vapaapäivinä on muutamia tunteja, jolloin ei ole mitään tekemistä. Osasyy tähän on se, että uni maittaa: olen nukkunut vähintään 9,5 h, kerran 12 h.
Kävelyn aikana päähän tulee ajatus ja kohta se vaihtuu toiseen. En ole ajatellut mitään suurta tai syvällistä... paitsi pari päivää Utsjoelta lähdön jälkeen oli tien varrella joku roskakasa ja sen jälkeen rupesin näkemään tienvarsiroskat. Jatkan tästä seuraavalla viikolla.

Mitä hankaluuksia kävelyn aikana voisi tulla?

Aikaa menee mitä menee. Tämä ei ole kilpailu. Mottona on, että kävelyn pitäisi olla enemmän mukavaa kuin epämukavaa. Pientä vaikeutta pitää sietää, mutta pitkäaikaisia terveyshaittoja ei saa aiheuttaa.

Lunta paljon? Tällä hetkellä (14.5.2020) päälaella lunta on melkein 60 cm ja vähän alempana Inarissa 95 cm. Kelikamerat näyttävät, että tiet ovat lumettomat, mutta muuten maisemassa ei ole lumettomia pälvejä. Täytynee odotella ainakin siihen asti, että lumen alta alkaa maata näkyä. Nyt korona-aikaan bussivuoroja on vähennetty reippaasti, ja tähän asti Matkahuollon sivuilla on ollut tieto, että kesäkuussa busseja ei menisi. Soitin Eskelisen Lapin linjoille ja sieltä sanottiin, että kesäkuussakin bussivuoroja on.

Nyt siis odottelen, että lumet sulavat riittävästi. Lunta ja räntää voi kuitenkin sataa parin ensimmäisen viikon aikana. Kävellessä se ei ole ongelma, kun kuoripuku on päällä ja keho tuottaa lämpöä. Yöpymispaikoilla pitää laittaa riittävästi lämminta vaatetta ylle. Otan mukaan villaisen alusasun, villapaidan, pipon ja paksut hanskat. Ne voi sitten sopivassa kohtaa lähettää postissa kotiin.

Hiertymiä, rakkoja? Tähän ikään mennessä olen kävellyt ja juossut melko paljon eikä rakot tai hiertymät vielä ole vaivanneet. Niihin pitää kuitenkin varautua ja yrittää ehkäistä ennakolta. Mukana on kineesioteippiä, jota laitan sellaisiin kohtiin jalkaan, joissa tuntuu pienintäkin arkuuden tunnetta aamulla, kun laitan kenkiä jalkaan. Mukana on apteekin ”keinoihoa” siltä varalta, että rakko kuitenkin pääsisi syntymään.

Laittamalla päivittäin rasvaa peräaukon ympärille vältän sen, että pakaroiden väliin tulisi kipeitä hiertymiä. Alusvaatteiden pitää istua hyvin ja niiden pitää olla saumattomia.

Yksinäisyys? Kuvittelen kestäväni hyvin yksinoloa. En usko siitä olevan vaivaksi asti. Minulla on kuitenkin kännykkä ja sillä voin seurata maailman uutisia tarvittaessa ja olla yhteydessä perheeseen.

Krampit? Pitkillä juoksumatkoilla minulle on aina tullut kramppeja reisilihaksiin ja juoksun jälkeisenä yönä alemmas jalkoihin. Kuvittelen näiden johtuvan siitä, että hikoan kovasti ja en varmaan ole saanut tarpeeksi nestettä ja suoloja. Kävelyn aikana en usko kramppeja ilmaantuvan, mutta öisin ne saattavat vaivata. Kävelyn aikana pyrin juomaan riittävästi ja saamaan suoloja syömällä esim. suolapähkinöitä.

Kantapään patti? Minulle on molemman kantapään taakse kehittynyt akillesjänteen kiinnittymispisteen viereen rustopatti. Vasemmassa kantapäässä se alkoi kolmisen vuotta sitten vaivata niin paljon, että menin ortopedille ja se operoitiin pois... mutta noin vuodesssa sen tilalle kasvoi vielä laajempi -alainen patti. Sen kanssa olen jotenkuten tullut toimeen, kunhan vain en laita jalkaan kenkää, joka ei ole yhteensopiva patin kanssa. Jos se alkaa vaivata kävelyn alkuvaiheessa, luulisin, että kävelyn keskeyttäminen on jokaisena päivänä mielessä.

Päkiäkipu? Kesällä 2017 lopetin juoksemisen, koska juostessa n. tunnin kohdalla tuli vasemman jalan päkiän alle niin kipeä kohta, että juoksu eikä kävelykään enää luonnistanut. Kipu hävisi vuorokaudessa, mutta ilmaantui uudelleen aina juostessa. Odottelin pari vuotta, että vaiva häipyisi, kunnes viime syksynä menin fysioterapiaan. Siellä tidettiin, että minun vasen ukkovarvas on ”jäykkä”. Sen liikkuvuutta alettiin erilaisin harjottein parantaa ja tuntui, että jo kuukaudessa vaiva poistui. Talven aikana olen kuitenkin ollut laiska tekemään näitä harjoituksia (koska ei ole vaivaa), ja vaiva on palannut lievänä. Tämä on myös potentiaalinen kävelyn keskeyttäjä. Jatkan siis harjotteiden tekemistä ja toivon, että vaiva pysyy lievänä.

Sairastuminen? Flunssan saaminen on epätodennäköistä, koska tapaan muita ihmisiä hyvin harvakseltaan. Minulla on veden puhdistamista varten laite, joka poistaa vedestä kaikki 0,2 um suuremmat otukset, kuten bakteerit.

Sairastumisen varalta mukana on ripulilääkettä ja ibuprofeenia.

Liikenneonnettomuus? Käytän huomioliiviä kävelyn aikana. Kuljen tien vasenta puolta, joten näen väistää autoja, jos ne eivät ole huomanneet minua. Kävellessä en käytä kuulokkeita tms. joten kuulen lähestyvät autot, jos minulla on huomio jossakin muualla kuin liikenteessä.

Varusteen rikkoontuminen? Teltan mukana on korjaussarja, jolla voi sen pieniä vaurioita korjata. Mukaan otan monitoimityökalun, jolla voi yrittää kärryä korjata, jos siihen tulee pientä vikaa. Aina välillä tulen isommalle paikkakunnalle, jossa isompia vaurioita voi yrittää korjata tai hankkia uusia varusteita.

Kestävyyskunto? En usko jaksamisen suhteen tulevan ongelmia. Lepopäiviä olen suunnitellut pitäväni kolme päivää kahdessa viikossa, mutta pidän enemmän, jos se tuntuu tarpeelliselta, tai vähemmän, jos päivän mittaiseen lepoon ei ole tarvetta. Lihashuolto täytyy olla jokaisena kävelypäivänä ohjelmassa.

Kävelyn suunnittelusta

Kävelyreitti on pääosin maanteitä pitkin: 

Nuorgam – Utsjoki – Inari – Ivalo – Saariselkä – Tankavaara – Vuotso – Lokka – Savukoski – Salla – Hautajärvi – Ruka – Kuusamo – Suomussalmi – Hyrynsalmi – Ristijärvi – Vuokatti – Sukeva – Iisalmi – Varpaisjärvi – Nilsiä – Juankoski – Lintulan luostari – Heinävesi – Enonkoski – Savonlinna – Sulkava – Ristiina – Mäntyharju – Jaala – Myrskylä – Porvoo – Kellokoski – Helsinki – Espoo – Tammisaari – Hankoniemi.

Matka on Google-kartalla mitattuna 1863 km.

Hautajärvellä voisin kokeilla käyttää Karhunkierroksen reittiä. Jos se tuntuu soveliaalta, niin sitä voisin jatkaa Konttaiselle asti. Taas jos se osoittautuu turhan hankalaksi, reitillä on useita kohtia, joilta voin helposti siirtyä takaisin maantielle.

Reitin olen valinnut siten, että sen varrella asuvat kaikki sisarukseni, 3 siskoa ja 2 veljeä. Mielenkiintoista nähdä heidän ilmeensä, kun ilmestyn oven taakse!

Kävelyreitti on pohjoisesta etelään, koska näin on helpompi minimoida Lapin hyttyskausi. Kun aloitan Lapista heti lumien sulettua, on ehkä 2 – 4 viikkoa aikaa kävellä ennen kuin hyttyset ilmaantuvat. Jos kävelisin toiseen suuntaan, kävely pitäisi ajoittaa siten, että tulisin Nuorgamiin syyskuun jälkipuoliskolla. Entä jos kävely sujuukin suunniteltua vauhtia hitaammin tai nopeammin? Tähän suuntaan olisi tiedettävä tarkemmin oma kävelyvauhti ja suunnitellusta vauhdista tulisi pitää kiinni.

Kävelyn aikana pyrin pitämään vähintään 3 lepopäivää / 2 viikkoa, rytmitettynä joko 1+1+1 tai 1+2. Päivämatkan voisin ensimmäisen kahden viikon aikana yrittää pitää alle 25 km:ssä. Parissa viikossa luulisi jalkojen tottuvan lisääntyneeseen liikunnan määrään ja sen jälkeen päivämatka voisi olla pidempi. Jos lopun aikaa keskimääräinen päivämatka olisi 30 km, niin tällä vauhdinjaolla 1863 km matkaan minulta menisi 84 päivää – tähän sisältyisi 19 lepopäivää.

Soitin syksyllä Inarin luontokeskukseen ja sieltä kerrottiin, että kyllä toukokuun puolessa välissä yleensä lumet ovat sulaneet. Tämän suhteen vuodet eivät varmaan ole veljiä keskenään. Tänä vuonna Lapissa on erityisen paljon lunta... Odottelen siis lumien sulamista ja seuraan tilannetta kelikameroista.

Matkustan ensin junalla Tampereelta Rovaniemelle ja sieltä bussilla Nuorgamiin. Maaliskuun alussa vielä kuvittelin meneväni yöjunalla, koska melko pian sen saavuttua Rovaniemelle, bussi lähtisi aamupäivällä sopivasti rautatieasemalta. Korona -kauden alettua VR on lopettanut yöjunan ja bussitkaan eivät näytä enää kulkevan ma - pe. Näin ollen menisin Rovaniemelle päiväjunalla, siellä yöpyminen ja lauantaina bussilla Nuorgamiin. Kävely alkaisi sitten sunnuntaiaamuna, luultavasti joko 24.5. tai 31.5.

Aion yöpyä enimmäkseen teltassa, jokamiehenoikeuden sallimissa puitteissa. Matkan varrella on majoitusta tarjoavia palveluita ja varmaankin niitä tulisi käytettyä. Voi olla nautinto päästä välillä nukkumaan sänkyyn lakanoiden väliin! Paljonko korona ja alkukesän ajankohta on sulkenut paikkoja?

Reitillä on myös ravintoloita ja kahviloita. Niissä varmaankin syön aina tilaisuuden tullen, niin tarvitsee vähemmän kantaa ruokaa mukana. Ruokatarvikkeita täydennän aina, kun kauppa sattuu olemaan reitillä. Ruokaa pitäisi kaupasta ostaa sen verran, että se riittää seuraavaan kauppaan asti. Ostettavissa ruokatarvikkeissa voi olla myös pilaantuvia tarvikkeita, mutta vain 1-2 päivän kulutuksen verran. Siinä ajassa ne eivät ehdi muuttumaan syömäkelvottomiksi. Jos kaupasta seuraavaan kauppaan matka on pidempi kuin tuo 1-2 päivää, ylimeneville päiville pitäisi joko ostaa säilykeruokaa tai mukana pitäisi olla kuivattua retkimuonaa. Kuivat ruokatarvikkeet, tuoreet vihannekset ja hedelmät pysyvät syömäkelpoisina pitkään. Pisimmät välit kaupasta kauppaan näyttäisi olevan 140 km luokkaa – mikä on 4-5 päivän kävely. Jos seuraavaan kauppaan saapuminen sattuu viikonlopulle, lienee parasta etukäteen varmistaa sen aukioloajat.

Pelkästään juomavettä kuluu 2-3 litraa päivässä. Tämän lisäksi vettä menee ruuanlaittoon ja kahvinkeittoon pari litraa päivässä. Mukana olisi 5 litran vesikanisteri, jolla mukana kulkisi yhden päivän vesimäärä.

Mistä vesi? Pohjoisessa vaeltaessani olen käyttänyt purojen vettä sellaisenaan enkä kertaakaan ole saanut vatsaani sillä sekaisin. Etelämpänä vesi pitäisi puhdistaa. Retkeilyalan kaupoissa näyttää olevan puhdistimia, joilla saa likaisestakin vedestä kelvollista juomavettä.

Mukana kuljetettavaa tavaraa näyttäisi tulevan melko paljon. Vanhastaan tiedän, että pystyn kantamaan selässä alle 17 kg taakkaa kohtuullisia matkoja. Suuremman painon kanssa olkapäitä pitäisi alkumatkasta lepuuttaa vähän väliä. Ensimmäisellä vaelluksellani (yli 40 v sitten) rinkka painoi 27 kg ja silloin minun piti ensimmäisten päivien aikana ottaa rinkka selästä puolen kilometrin välein.

Vielä viime syksynä ajattelin, että teetän pienen kärryn, jota vetäisin perässä. Minulla oli jo ajatus huonekaluputkesta tehdystä kapeasta kärrystä, jossa olisi kaksi pyörää ja lantiovyöhön kiinnitettävä vetoaisa. Kyselin eräältä kaverilta tietäisikö hän pajaa, joka voisi sellaisen tehdä. Hän oli nähnyt Erä -lehden testissä samaan tarkoitukseen tehtyjä valmiita kärryjä. Otin yhteyttä https://www.radicaldesign.com/ -nimiseen firmaan Hollannissa ja muutaman sähköpostinvaihdon jälkeen päädyin tilaamaan heidän Cargo walking trailer’in. Ainakin tässä vaiheessa näyttäisi hyvin sopivan tarkoitukseen. Testailen sitä ennen kävelyn aloittamista.

Mukaan otan lähtiessä:

• teltta
• makuualusta ja -pussi
• riippumatto
• vedenpuhdistin + 5 litran kanisteri
• trangia + litra polttoainetta + tulitikkuja
• ruokailuvälineet
• shampoo + pyyhe
• vähän vaihtovaatetta + vaatetta kylmän sään varalle
• sateen kestävä kuoripuku
• lenkkarit + sateen kestävät matalavartiset vaelluskengät
• kuivamuonaa 10-20 päivän varalle, määrä täytyy tarkentaa ennen lähtöä
• suolaa, sokeria, kahvia
• kännykkä + verkkolaturi
• aurinkokennolla varustettu varavirtalähde – täytyy testata ennen lähtöä, riittääkö aurinkokennolla saatu sähkö päivittäiseen kulutukseen
• GPS-kello matkan mittaamiseen
• talous- ja vessapaperia
• pieni ensiapuvarustus
• rasvaa hiertymien ehkäisyyn
• kineesioteippiä
• kynsisakset
• kynä, paperia

Kelit ja lämpötilat voi Lapin osuudella vaihdella paljon. Ei liene poikkeuksellista, että toukokuussa vielä sataa lunta, joka sitten päivän, parin aikana sulaa pois. Siksi otan mukaan lämpimiä vaatekerroksia, että pystyn jatkamaan kävelyä kylmälläkin kelillä. Kesäkuun puolella voin osan vaatteista lähettää postissa kotiin, kun kylmien kelien mahdollisuus on päättynyt.

Kaiken tuon pakkaan Cargo walking trailer’iin. Lisäksi sinne tulee ruokatarvikkeita 3 päivälle – Nuorgamin jälkeen seuraava kauppa näyttäisi olevan Utsjoella.

Kävelypäivinä päiväohjelma voisi olla seuraava:

•  aamiaiseksi kaurapuuro + kahvi, sitten tavarat kasaan
• kävelyä 5 – 8 tuntia, välipalaa varten pysähdys tarvittaessa
• hyvällä säällä voisi kävelyn aikana ottaa lyhyet päiväunet riippumatossa
• teltan pystytys
• ruokailu
• yhteydenpidot ja päivitykset
• vapaata aikaa on ehkä 6 – 10 tuntia
• nukkumaan, unta 8 tuntia

Hyttyset ovat epämiellyttäviä seuralaisia. En luota kemiallisiin hyttyskarkottamiin. Niiden karkottamiseen olen enimmäkseen käyttänyt pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja koivunoksaa. Nyt voisin kokeilla myös päähän laitettavaa verkkohuppua.

Matkan aikana kuvaan päivittäin tunnelmia some:ssa. Tätä varten luon Instagram tilin (nuorgamista_hankoon_jalkaisin) ja Facebook tilin https://m.facebook.com/jalkamies2020/?ref=bookmarks (jalkamies2020).

Kuka? Miksi?

Olen 65-vuotias mies, syksyllä 2019 eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri, Ylä-Savosta kotoisin, asunut viimeiset yli 45 vuotta Tampereen seudulla.

Kuntoilutausta

Lapsena fyysisen kunnon perusta rakentui töiden tekemisestä maatilalla. Ensimmäiselle omaehtoiselle juoksulenkille lähdin vasta 19-vuotiaana tultuani Tampereelle opiskelemaan. Noin 30-vuotiaana menin mukaan porukkaan, joka halusi juosta Jukolan viestin läpi. Siinä yhteydessä liikunnan määrä ja säännöllisyys lisääntyi, kun Jukola oli ohjelmasssa vuosien ajan. Juokseminen minun piti lopettaa 42-vuotiaana, kun sain selittämättömiksi jääneitä niveltulehduksia. Oireita hoidettiin reumalääkityksellä. Nämä vaivat loppuivat ollessani 48-vuotias. Kävin silloin kuntotestissä ja sain tulokseksi 2/5, ”keskimääräistä heikompi”.

Tässä vaiheessa halusin systemaattisesti alkaa parantamaan fyysistä kuntoani. Asetin tavoitteeksi juosta ensimmäisen maratonin 50-vuotiaana. Se toteutui. Sen jälkeen olen juossut 1-2 maratonia  vuodessa, viimeisen juoksin 60-vuotiaana. Sittemmin olen ylläpitänyt kuntoa kevyemmillä menetelmillä kävellen, välillä juosten, jumpaten ja hiihtäen.

Miksi kävellä Suomen läpi?

- Mielenkiintoinen haaste

Kävelyllä minulla ei ole huoltojoukkoa, vaan huolto ja varusteet pitää kuljettaa mukana: yöpyminen on teltassa, ruokatarvikkeet repussa, ruuan teen retkikeittimellä ym.

Tästä seuraa, että monia kysymyksiä täytyy selvittää etukäteen. Miten varmistan veden saannin? Mistä saan ruuan matkan aikana? Millaisia varusteita otan mukaan, että selviän kaikissa sääolosuhteissa? Paljonko otan tavaraa mukaan? Paljonko varaan aikaa kävelyyn? Miten kuljetan tavarat? Mikä olisi hyvä reitti?

- Omien rajojen koetteleminen
Yksin kävely on yksinäistä touhua – millaisia tuntemuksia tulee tästä kävelyn aikana? Mikä tulee olemaan keskimääräinen päivämatka?

- Ekologisuus ja kiireetön liikkuminen
On hyvä muistaa, että vielä vähän aikaa sitten kävely oli tavallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Moottorilla varustettujen kulkupelien käyttö on voimakkaasti yleistynyt  60-luvulla ja sen jälkeen. Polkupyöriä on käytetty vähän kauemmin. Moniko nyt edes harkitsee menemistä kävellen asioimaan paikkaan, joka on esim. 10 km päässä? Sata vuotta sitten muutaman tunnin kävelyä on pidetty itsestäänselvyytenä. 

- Hyväntekeväisyyttä
Vielä tammi- ja helmikuussa oli tarkoitus liittää kävelyyn hyväntekeväisyyttä siten, että keräisin kävelemällä rahaa Tampereen Lasten ja nuorten sairaalalle. Olin yhteydessä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:hyn ja valmistelimme yhdessä materiaalia hankkeeseen. Huhtikuun lopulla päätimme koronaepidemian takia luopua keräyshankkeesta. 

Olisi tietenkin hienoa, jos kävelyä silti tuettaisiin tekemällä lahjoituksia lastensairaalalle https://lahjoitalapsille.fi/  sivuston kautta. Lahjoitukset menevät lyhentämättöminä perille.

Ennakko-odotuksia

Kävellessä maisemat vaihtuvat hitaasti. Ympäristöstä näkee paljon paremmin yksityiskohtia kuin auton tai junan ikkunan takaa. Matkalla näen kaunista luontoa, tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, käyn paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä.

Haluan, että kävely on mukavaa. Päivämatkat pitäisi sovittaa sellaisiksi, että kävely ei mene suorittamiseksi. Tiedän, että minun pitää taistella sellaista ajatusta vastaan, missä ”tänään teen päivämatkan ennätyksen”.

Minun paino saattaa keventyä matkan aikana. En olisi pahoillani, jos se tippuisi 3-5 kilon verran. Ruokailun monipuolisuutta saan lisättyä sillä, että syön matkan varrelle osuvissa ravintoloissa ja kahviloissa - toivottavasti niistä monet on auki näin korona-aikanakin. Leiripaikoissa tekemälläni ruualla pidän huolen lähinnä siitä, että saan riittävästi hiilihydraattia ja sopivasti proteiinia. Tulenteko ei ole sallittua ja polttoainettakin pitää käyttää säästeliäästi, joten gourmet-ateriat jäävät nyt tekemättä.